Queensland to Western Australia

Lauantai 27.8. Townsville

The Strand

Öinen bussimatka oli aika raskas. Oli vaikea nukkua, kun bussin sisällä oli niin kuuma. Australiassa on vaikea aina tietää, millaisen vaatetuksen varaa mukaan. Joskus on kuuma ja joskus on todella kylmä, etenkin jos tuulee. Ajattelin tokikin pelata varman päälle ja pukeutua lämpimästi, mutta turhaan. Kuski ei viitsinyt laittaa ilmastointia päälle, joten lämpöä bussissa riitti.

Townsvilleen saavuttiin kello 5.20 lauantaiaamuna. Voin kertoa, että oli todella pirteä olo siinä vaiheessa. Notkuin bussiasemalla siihen asti, että tuli valoisaa ja aloin sitten lampsia hostellille. Olin saanut Tarskilta hyvän tärpin hostellin suhteen ja se osoittautui kyllä todella mukavaksi paikaksi. Yleensä sisään kirjautuminen on kello 12, mutta he päästivät mut sisään jo kahdeksan jälkeen syömään aamupalaa ja huoneen avaimen sain jo kymmeneltä. Pienten ”päiväunien” jälkeen olo kohentui huomattavasti. Sitten olikin aika tutkia mitä Townsville matkailijalle tarjosi.

Townsville

Kaupunki ei ollut kovinkaan iso, ehkä noin 160 000 asukasta. Keskikaupungin liepeillä oli vuori, jonka päälle johti muutama kävelypolku. Päätin tietenkin käydä katsomassa maisemat. Ilma oli kuuma ja kyllä siinä hiki tuli kun kapusi vuorenrinnettä ylös. Ylhäällä oli sen verran hienot maisemat kaupungin ja sen edustalla sijaitsevan Magnetic Islandin ylle, että kärsimys oli sen veroinen. Magnetic Islandille en nyt sitten tällä kertaa ehtinyt. Se oli syönyt taas yhden 100-150 dollaria ja on noita saaria nyt tämän itärannikon reissun aikana tullut nähtyä. Tokikin Australian tihein luonnonvaraisten koalien populaatio vähän houkutteli, mutta ensi kerralla sitten!

Laskeuduin vuorelta alas ja kävin vielä tsekkaamassa The Strandin eli noin parin kilometrin pituisen rantakaistaleen ihan Townsvillen keskustan vieressä. Kävin myös keskustan kaduilla kiertelemässä pikaisesti. Eipä siellä mitään ihmeempää ollut. Kaikki kaupatkin menivät kiinni puoli kuudelta lauantai-iltana. Pidin kyllä kovasti kaupungin arkkitehtuurista. Talot oli aivan eri näköisiä kuin esim. Cairnsissa ja Brisbanessa.

28.-30.8. Mount Isa

Seuraavana päivänä oli edessä 900 kilometrin ja 12 tunnin pituinen bussimatka outbäkille Mount Isan kaivoskaupunkiin. Bussi lähti kello seitsemän aamulla eli oli oltava ylhäällä suht aikaisin. Jätin aamupalat suosiolla väliin ja tein itselleni mansikkahillo-voileivät mukaan. Mä oon tosiaankin oppinut tän ruokakulttuurin suht nopeasti. Hillo ja nutella on muutenkin helppoja kun niitä ei tarvitse säilöä!

Maisema alkoi muuttua karuksi aika nopeasti. Ensin katosivat puut. No sen jälkeen mä oikeastaan nukahdin noin kahdeksi tunniksi ja kun heräsin niin ne vähäiset pensaatkin olivat kadonneet ja tilalle oli tullut melkein aavikonomaista maisemaa. Siellä täällä näkyi punaista hiekkaa ja kitukasvuisia puita ja pensaita. Välillä tuli vastaan myös pieniä mäkiä. Tie oli suoraa kilometritolkulla ja vastaan tuli nk. ”road traineja” eli rekkoja, joiden perässä on 3-6 vaunua.

Meillä oli muutama pysähdys pienemmissä kaupungeissa matkan varrella, kuten Hughenden, Julia Creek ja Cloncurry. Mikään kaupunki ei ollut vähemmän kuin 100 kilometrin päässä toisistaan eikä siellä välimaastossa ollut oikeastaan yhtään mitään muuta. Silloin tällöin näkyi yksinäisiä maataloja ja lehmiä siellä täällä laiduntamassa.

Mount Isaan saavuttiin aikataulun mukaisesti kello seitsemän illalla. Hostelli oli onneksi vain lyhyen kävelymatkan päässä. Olin nyt siis melkein tuhat kilometriä sisämaahan päin Townsvillestä ja edelleen samalla aikavyöhykkeellä. Sen huomasi, sillä aurinko laski yli tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä rannikolla.

Mount Isa

Maanantaiaamuna nukuin vaihteeksi pitkään. En ottanut Mount Isan suhteen kummemmin stressiä, koska en ajatellut kaupungissa olevan paljon nähtävää, mikä osoittautui jokseenkin oikeaksi. Kävin ensin katsomassa ”city lookoutin” eli jonkinlaisen näköalatasanteen, jonka pitäisi olla hieno varsinkin auringon laskiessa. Illalla sinne siis uudestaan. Kiertelin vähän kaupungilla ja tein tarpeellisia ostoksia. Löysin mm. juustohöylän 27 sentillä! Mulla on aina sellainen isohko ”cooler bag” mukana, jossa on mun kaikki ruuat. Pidän siellä sitten vähän astioitakin mukana, kun noilla bussimatkoilla monesti pysähdytään levähdyspaikoilla.

Ystäväni Tarleena oli kertonut, että kaupungissa asuu suomalainen Irja. Tartuin tuumasta toimeen ja kävin soittamassa Irjan ovikelloa. Sieltä hän avasi ja oli kovin mielissään suomalaisesta vieraasta. Hän oli tehnyt karjalanpiirakoita ja leiponut pullaa. Sain myös pitkästä aikaa suomalaista kahvia. Mä olin jo aivan unohtanut miltä se maistuu. ”Sen siitä saa kun tätä paikallista tiskivettä juo tarpeeksi kauan”, totesi Irja! Jutusteltiin Irjan kanssa pari tuntia niitä näitä ja sitten suuntasinkin jo takaisin hostellille. Kävin katsomassa sen kehutun auringonlaskun siellä näköalatasanteella. Ei se niin hieno ollut.

Tiistaina oli edessä vielä yksi lähes kokonainen päivä Mount Isassa, sillä bussi kohti Katherinea ei lähtisi ennen puolta kahdeksaa. Kävin katsastamassa aamulla matkaopaskirjan hehkuttaman museon. Se oli varsin mielenkiintoinen, sillä se kertoi kaupungin historian. Kaupunki on siis syntynyt 1920-luvun lopussa kuparikaivoksen ympärille. Mielenkiintoista oli se, että Mount Isassa oli 1950-luvulla Australian suurin suomalaisyhteisö. Kaupungin 20,000 asukkaasta 1500 oli suomalaisia.

Museon yhteyteen oli myös rakennettu pieni ”fossiilikeskus”. Tämä osa Australiaa on maailman fossiilirikkainta. Mm. Dinosaurukset ovat aikanaan asuttaneet näitä seutuja. Fossiilikeskus oli ihan mielenkiintoinen, mutta aika pieni. Näyttely koostui lähinnä sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista, joista tutkijat olivat fossiililöydösten perusteella tehneet näköiskappaleita.

Kiinnostuin tuosta Mount Isan suomalaisyhteisöstä kyllä aika lailla. Muistin Irjan kertoneen, että kaupungissa on paljon suomalaisia, mutta monet ovat jo nukkuneet pois. Lähdin ihan mielenkiinnosta käymään paikallisella hautausmaalla. Siellä oli suomenkielisiä hautakiviä, joissain oli täysiä värssyjä suomeksi. Ehkäpä hämmästyttävin löydös oli erään miehen hautakivessä näkynyt syntymäkunta, Kortesjärvi. Sukunimikin oli aika tuttu.

Lähdin takaisin hostellille vielä makoilemaan uima-altaalle joksikin aikaa. Piti valmistaa aikainen illallinen bussimatkan takia. Huomatkaa, että australialaiseen tapaan en yleensä syö ennen iltaseitsemää! Tapasin siinä sivussa vielä hostellissa asuvan suomalaisen pojan. Harmi kun ei aikaisemmin törmätty!

Edessä oli siis 17 tunnin bussimatka lähes 1300 kilometrin päähän Katherineen. Matka koostui kahdesta osasta: Mount Isasta Tennant Creekiin ja sieltä eteenpäin Katherineen. Vaihtoaika oli 2:50-3:15, joka ei ottanut huomioon Queenslandin ja Pohjois-Territorion välistä hassua, puolen tunnin aikaeroa.

31.8.-1.9. Katherine

Keskviikkoaamu alkoi hiljalleen valjeta aavikolla, kun ensimmäistä kertaa heräsin bussissa. Siinä sitten vielä torkuin pari tuntia, kunnes pysähdyttiin ensimmäistä kertaa pariksikymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen ei uni enää tullut ja keskityinkin vain musiikin kuunteluun ja kirjaani.

Katherine River

Katherineen saavuttiin vähän ennen puoltapäivää. Jostain syystä bussikuski ei antanut mun laukkua sieltä ”ruumasta” vaan lähti vaan ajaen pois ja huusi perään, että tulee takaisin puolen tunnin päästä. Yritin kyllä sanoa hänelle, että mun laukku on siellä, mutta oli kuin seinille puhuisi. En kyllä ajatellut pitkät housut jalassa jäädä siihen pysäkillekään notkumaan siksi ajaksi vaan lähdin sitten kirjautumaan hostellille ja tulin takaisin hakemaan rinkkaa. Siinä sitten totesin hänelle, että mun laukku on edelleen tuolla, johon hän totesi, että senkus haet sen sieltä. Olipas hyvää palvelua. Kuski vielä jatkoi vähän syyttävään sävyyn, että sinun pitäisi kertoa jos haluat laukkusi takaisin. Tähän sitten totesin, että kyllähän mä yritin, mutta sulla tuntui olevan kiire ja lähdin pois. Ihme tyyppi.

Pikaisen silmäyksen perusteella Katherinella oli mulle tuskin mitään tarjottavaa. Kansallispuistokin oli sen verran pitkän bussimatkan päässä, että en jaksanut vaivautua sinne asti. Kävin ensin kaupassa ja sitten menin loppupäiväksi lokoilemaan altaalle. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta.

Torstaina mulla oli aikaa vain ihan vähän aamulla ennen kuin bussi kohti Kununurraa lähti. Kävin kiertämässä Katherinen keskustaa, mutta eipä siellä ollut mitään. Aboriginaaliväestö oli aika edustettua täälläpäin. Näin minulle oli jo Sydneyssäkin kerrottu. Se tuo tietenkin oman lisänsä tunnelmaan, joka täälläpäin on.

Bussi kohti Länsi-Australiaa lähti puolenpäivän jälkeen. Meinasin myöhästyä, koska luulin sen lähtevän samasta paikasta, minne Darwiniin menossa ollut bussi oli mut eilen jättänyt. Eipä suinkaan, vaan se lähtikin sen pienen rakennuksen takaa, jonka eteen mut oli jätetty. Onneksi kävin kysymässä ajoissa, että missä bussi viipyy. Muuten olisin joutunut viettämään Katherinessa vielä yhden päivän, ja sitähän mä en olisi halunnut.

Matka kesti noin kuusi tuntia. Koska Pohjois-Territorion ja Länsi-Australian välinen aikaero on puolitoista tuntia, ei matka kestänyt ”ajallisesti” kuin neljä ja puoli tuntia. Katherinen ja Kununurran välillä ei ollut oikeastaan mitään. Alkumatkasta maisema oli pitkälti eukalyptuspuumetsää, mutta se muuttui aavikkomaisemmaksi mitä lännemmäksi mentiin. Mukaan tulivat myös korkeat hiekkakivestä koostuvat punaruskeat vuoret.

Kununurra sijaitsee aivan Länsi-Australian rajan tuntumassa. Osavaltioon saavuttaessa oli luvassa karanteeni. Toisin sanoen, mikäli oli mukana hedelmiä tai vihanneksia, oli ne luovutettava. En tiedä mistä tämä käytäntö johtuu, mutta käsittääkseni Länsi-Australian luonto ei ole yhtä vahingoittunutta uudisasuttajien jäljiltä ja sitä halutaan keinolla millä hyvänsä suojella kaikelta ulkopuoliselta. Hyvänä esimerkkinä eräs sammakkolaji (Cane Toad), joille on omia pieniä laatikoita, minne elävät ja kuolleet yksilöt voi hävittää.

Saturday August 27^th Townsville

The Strand

It was pretty tough in the night bus. I found it hard to sleep, as it was quite hot inside the bus. It’s very hard to know in Australia what type of clothes to wear. Sometimes it’s warm, even hot and sometimes it gets cold, especially if it’s windy. Of course, I thought it would be smart to wear something warm for the bus, because it was an overnight service. Well, the driver didn’t turn the AC on so it was quite warm inside after all.

The bus arrived in Townsville at 5.20 the next morning. You can just imagine how refreshed I was feeling at that point. I hung out at the bus station until the sunrise and started then making my way to the hostel. Tarleena had given me a hint about a good place and I must say it was a very pleasant hostel to stay at. In general, you can’t check in before noon, but they let me come in already after 8 am for breakfast and check in at 10. After a two-hour nap I started feeling much more energetic. Then it was time to see what Townsville had to offer.

Townsville

The city wasn’t that big, approximately 160,000 people are living there. Near the city centre, there is a little mountain, which it is possible to walk onto. Naturally I decided to go and check out the view. The weather was quite hot and sweated so much when making my way up. It was worth it after you were able to see the nice view over the city and Magnetic Island, which is located out at see in front of the city. I didn’t 

have the time to do Magnetic Island this time. It would have cost me another 100-150 dollars. Plus, I’ve seen plenty of islands on the East Coast already. I can’t say I wasn’t tempted to see the densest wild koala population in Australia, maybe next time.

 After a while at the lookout, I decided to go back down and check out the Strand, a 2-kilometre beach next to the centre of the city. I also did a little walking tour in the city centre. There wasn’t that much to see, especially because all the shops close at 5.30 on Saturday nights. I really did like the architecture in the city. The houses look so much different as compared to the ones in Cairns or Brisbane.

August 28^th-30^th Mount Isa

A 900-kilometre or 12-hour bus ride would the most out of the next day. My final destination would be Mount Isa, a mining town located in the middle of the Australian outback. The bus departed already at 7 am so I had to be up very early. I skipped breakfast and made a couple of strawberry jam sandwiches to the bus. I really have learned how to eat like a real Aussie here! Jam and Nutella are also very easy to take with, as you don’t really have to store them in a cool place.

The scenery started getting much less fertile as soon as we started driving inlands. First the trees disappeared and then, after two hours of sleeping, there were not too many small bushes either. It looked like we had come to a desert. Every now and then you could see a tree or a bush surrounded by red, rocky soil. At times we would drive over a small hill, but mostly the road was straight as long as your eyes could see it. There was very little traffic, most of which was road trains, i.e. trucks that have 3-6 carriages attached to them.

On the way, we made a couple of stops in small towns, such as Hughenden, Julia Creek and Cloncurry. The distance between the towns was more than 100 kilometres and in between there was absolutely nothing. Every once in a while you could see a lonely farm far away from the road as well as cattle resting and eating under the trees.

The bus arrived in Mount Isa according to the schedule at 7 pm. Luckily, the hostel was just a short walk from the bus stop. Also, at the moment, I’m about 1000 kilometres inland from Townsville and still in the same time zone. It was easy to notice, as the sunset came about 90 minutes later.

On Monday morning I slept in. I didn’t think there was too much to see in Mount Isa so I thought it would be better just to take it easy. My assumption proved correct. I first checked out the city lookout, which is supposed to be very pretty during sunset. I would visit that again during the night. I made a little walking tour in the city as well as some shopping. I had a

Mount Isa

 bargain: a cheese slicer for 27 cents! I do carry a big cooler bag with me, which contains all my food. I also keep some plates, cutlery etc. in it, as the buses often stop at picnic areas for food.

My friend Tarleena had told me that a Finnish woman called Irja lives in the city and I should visit her. Of course I did. I found her house easily and rang the doorbell. She answered quickly and was very happy about a visitor from Finland. She had made some Karelian pastries and pulla. She also had some Finnish coffee that she made for both of us. Man I had forgotten how good that was again! “That’s what you get for drinking the Australian dishwater for so long” she yelled. We talked for about two hours about my travels and how she ended up coming to Australia. After that I just walked back to the hostel. I also went to see the sunset at the lookout again. To be honest, it wasn’t that pretty.

Tuesday was my last day in Mount Isa. The bust to Katherine would depart at 7.30 that evening. I ready something about a museum in Lonely Planet so I wanted to check that out. It was pretty interesting, as it was all about how the city was founded around a newly discovered copper mine at the end of the 1920s. Even more interesting was to find out that during the 50s Mount Isa was the home of th

e largest Finnish community in Australia. Out of the 20,000 people that lived there, 1,500 were Finnish.

There was a small fossil centre attached to the museum. This part of Australia is the most fossil-rich in the whole world. For example, dinosaurs were once living on these grounds. The fossil centre was quite interesting as well, although I thought it would be a bit bigger. The exhibition only showed extinct Australian species, whose appearance the scientist had tried to mimic based on the fossil findings.

I must admit I became very interested in the Finnish community in Mount Isa. I remembered that Irja told me there used to be more Finns in town but many of them had already passed away. Simply out of curiosity I decided to find the cemetery in town. There were many Finnish gravestones. Some of them even included complete psalms in Finnish. Maybe the most amazing of them was the one that had a man’s name and the place of birth near my own hometown in Finland. The surname was also very familiar.

After a while I started walking back to the hostel to relax by the pool for a while. I had to prepare an early dinner because of the upcoming bus ride. Please notice that like other Australians I tend not to eat before 7 pm. I met a Finnish guy when eating my dinner. Such a shame I didn’t meet him earlier.

So, now, ahead of me was a 17-hour bus ride to Katherine, which would be nearly 1300 kilometres in length. The trip comprised of two parts: from Mount Isa to Tennant Creek and from Tennant Creek to Katherine. The stopover in Tennant Creek would last from 2.50 am to 3.15, which didn’t take into account the funny, half an hour time difference between Queensland and Northern Territory.

August 31^st-September 1^st Katherine

Wednesday morning started to slowly sawn over the desert when I first time woke up. I decided it was too early for me so I took another nap for about two hours and woke up again when we came to our first meal break of the day. After that it was hard to fall asleep again so I just decided to listen to some music and continue reading a book I’d been reading for a while.

Katherine River

We arrived in Katherine right before noon. For some reason the driver didn’t take my backpack out of the bus, although he was supposed to. Instead, he closed the door and drove away although I was trying to yell to him that he forgot my bag. He’d be back in half an hour. I decided to just go to my hostel and check in because I was wearing my sweat pants and it was so much hotter in Katherine. As I came back I just kindly noted that my bag is still in the “trunk” of the bus and I’d like it back. He replied and told me I should get it myself. What kind of service is this? He added that I should have told him if I wanted it back. After I took the backpack from the back of the “trunk” I smiled and said: “I was trying but you were too busy to listen to me”. What a weird guy he was!

After casting a quick glimpse over the town I figured Katherine might not have too much to offer me. The national park was located so much outside the city I didn’t feel like catching another bus. I went shopping first and then hanging out at the pool for the rest of the day. The weather was perfect and a bit more than 30 degrees.

On Thursday morning I only had a couple of hours to discover Katherine before my Kununurra-bound bus would leave. I made a little walking tour around central Katherine but I can’t say there was much to see. The Aborigines are fairly well represented in this part of Australia, which wasn’t easy to see. Of course that creates its own, exotic twist.

The bust left right after noon. I nearly missed because I didn’t realize it wouldn’t leave from the same spot at which the Darwin-bound bus left me the day before. Not at all, it was actually departing from the other side of the same building. Thank God I decided to go and ask the staff, otherwise I would really have missed it and would have had to spend another night in Katherine. No thank you.

The trip took about six hours. Because the time difference between Western Australia and Northern Territory is one and a half hours it only took “timewise” 4 and a half hours. There was almost nothing between Katherine and Kununurra. In the beginning you could see a eucalyptus forest, but that changed fast into a nearly desert-like landscape the more towards the west we drove. Soon that scenery was accompanied by high, red and brown sandstone mountains.

Kununurra is located very close to the border between WA and NT. We faced a quarantine before entering the state. Everyone with fruits or vegetables had to give them to the quarantine officer for disposal. I’m not sure why this has to be done, but I think the Western Australian nature is less affected by the fauna brought with the European settlers and thus they want to make sure it stays that why. Bringing fruits or vegetables might introduce foreign pests into the ecosystem. A good example is the Cane Toad: there are small boxes in some spots where you can return all the Cane Toads found wild in the nature.