Kununurra

1.-7. syyskuuta Kununurra

Kununurra

Ensivaikutelmat Kununurrasta olivat aika hyvät. Bussipysäkki sijaitsi ihan keskustan liepeillä. Kaupunki oli puhdas ja vihreä, toisin kuin Katherine, joka oli vähän arveluttavan näköinen paikka. Mä en ollut ihan varma tulisiko joku hakemaan mut pysäkiltä. En nähnyt ketään, kun saavuin, joten päätin lähteä itsekseni kävelemään buukkaamaani hostellia kohti. Onneksi mulla on Google Maps!

Mun mielestä oli vähän hassua, ettei jalankulkijoille ollut jalkakäytävää ollenkaan. Vähän matkaa käveltyäni, auto pysähtyi viereeni ja nainen huuteli mun nimeä. Mua oltiin siis joka tapauksessa oltu vastassa. Hän kiersi paikallisen supermarketin kautta hakemassa muita hostellilaisia ostosreissulta. Eipä kestänyt kauaa, kun kuulin ensimmäiset suomen sanat. En nähtävästi ollut ainoa laatuani tässä hostellissa.

Oli jo aika myöhä. Tein vielä pienen kävelylenkin takaisin kaupalle ja ostin vähän ruokaa. Illallisen jälkeen meninkin jo nukkumaan. Tuo matkustaminen on yllättävän raskasta.

Kelly's Knob

Perjantaina aamulla käväisin heti työnvälitystoimistossa, jonka kanssa olin meilaillut aikaisemmin parista paikasta. He pyysivät ensimmäisenä mua katsomaan, mitä heillä oli tarjolla ja puolestaan välittäisivät mun ansioluettelon mua kiinnostaviin paikkoihin. He kertoivat myös, että heillä olisi itsellään vielä tarkempaa tietoa siitä, millaisia henkilöitä kuhunkin työhön haettiin, mikä ei ollut näkyvissä heidän verkkosivuillaan.

Tällä hetkellä oli suhteellisen monta paikkaa avoinna, joista useimmat sijaitsivat outbäkillä. Oli bensa-asemia, hotelleja, baareja ja muita sen kaltaisia paikkoja, jotka hakivat työntekijöitä, joilla oli aikaisempaa kokemusta samantyyppisistä tehtävistä. Mulla pitäisi siis olla ihan hyvät mahdollisuudet saada jotain, olinhan juuri tehnyt keittiöapulaisen hommia Sydneyssä sen kolme kuukautta. Annoin heille pitkän listan töistä, jotka mua kiinnosti ja he pyysivät tulemaan takaisin maanantaina, jotta ehtivät tehdä kaikki tarkistuksensa yms. Toisin sanoen mulla olisi viikonloppu vapaata, mikä ei tietenkään tullut yllätyksenä.

Tein pienen kävelykierroksen Kununurrassa. Kävin parissa kaupassa ja tein vähä ruokaostoksia. Varmaankin ajattelette, että syön ihan kauheasti täällä, kun koko ajan teen ostoksia. Se johtuu siitä, että mulla on vain pienen pieni laukku minne kaiken ruoan pitää mahtua eli kaupassa tulee käytyä melkeinpä joka päivä. Ostosten jälkeen meninkin jo hostellille takaisin jäähdyttelemään, koska oli kuuma. Illalla kävin vielä Kelly’s Knob –nimisessä paikassa katsastamassa auringonlaskun kaupungin yllä. Se oli ikään kuin vuoren rinne, jonne oli rakennettu pieni näköalatasanne ihan kävelymatkan päässä hostellilta.

Lily Creek Lagoon

Launtaina mä päätin mennä aurinkoon löhöilemään. Kununurra on paljon kuumempi paikka kuin Katherine, mistä tulin. Joka päivä on ollut 32-37 astetta lämmintä. Nyt kun on kevät niin sää lämpenee päivä päivältä. Mä käväsin tsekkaamassa Lily Creek Lagoonin, joka on vähän niin kuin pieni järvi ihan kaupungin laidalla. Sen vieressä oli pieni puisto, jonne jäin makoilemaan loppupäiväksi eli noin 3-4 tunniksi. Sää oli tosi lämmin ja mukava; ei pilven pilveä taivaalla. Mä ihmettelin kovasti, kun en tunnu enää palavan täällä ollenkaan. Ehkäpä mulla on jo sen verran hyvä rusketus jo?

Sunnuntai oli edelleen vapaapäivä. Kävelymatkan päässä hostellilta on pienen pieni kansallispuisto nimeltään Mirima National Park. Puistossa pääsee ihastelemaan tyypillistä Kimberleyn vuoriston alueen maisemia eli korkeita, punaruskeita hiekkakivistä koostuvia mäkiä ja vuoria. Täytyy myöntää, että mun mielestä se oli todellakin käymisen arvoinen paikka, vaikka meinasinkin kuolla janoon. Menin nimittäin ensin puolisen tuntia väärää reittiä, kun en huomannut, että polku haarautui ihan alkumetreillä kahteen eri suuntaan, ja jatkoin vain suoraan kääntymättä. Siellä oli kuitenkin myös tosi nättejä maisemia, vaikka välillä vähän pelkäsinkin, että näenkö jonkun myrkyllisen käärmeen. Polku oli nimittäin kapeni ja kapeni ja siinä vaiheessa ajattelinkin, että en varmaan ole enää oikealla reitillä. Palasin siis takaisin lähtöpaikkaan.

Mirima National Park

Oikea polku löytyi vihdoinkin. Sen päässä oli kolme lyhyttä kävelyreittiä, joiden varrella pystyi ihailla maisemia ja alueelle tyypillistä kasvistoa. Viimeinen polku johti pienelle vuorenkielekkeelle, josta oli näkymä kaupungin ylle. Tämä päivä oli paljon kuumempi kuin pari edellistä. Mä tosissani pelkäsin, että mun juomavesi loppuisi ennen kuin ehdin takaisin hostellille. Onneksi se ei kuitenkaan loppunut, mutta kyllä oli jano kun pääsin takasin. Olin lopun päivää sisällä ja jäähdyttelin itseäni taas. Oli kyllä aika rankka reissu noin kuumassa. Seuraavana päivä mun pitäisi mennä heti aamulla takaisin sinne Job Shoppiin eli menin aikaisin nukkumaan. Kuka ties mun pitäisi kirjautua ulos ja suunnata jonnekin päivän outbäkkiä heti huomenna?

Kun maanantaiaamu tuli niin mä olin enemmän kuin valmis etsimään tosissani itselleni töitä. Carol niminen nainen työskentelee Job Shopissa eli siinä välitystoimistossa, jossa olin jo perjantaina käynyt ja hän kertoi heti ensimmäisenä, että heillä olisi muutama paikka, johon voisivat yrittää mua saada. 1700 kilometrin päässä pienessä kaivoskaupungissa ihan rannikon tuntumassa tarvittaisiin kipeästi muutamaa ihmistä työskentelemään paikallisessa McDonaldsissa. Kerroin, että ilman muuta kiinnostaisi. Mä tosiaan tarvitsisin työn aika pian sillä Sydneyssä säästetyt rahat alkoivat lähentyä loppuaan; ei mitään hälyttävää vielä kuitenkaan. Carol pyysi tulemaan myöhemmällä uudestaan, jotta voitaisiin yhdessä katsoa töitä ja laittamaan mun hakemusta eteenpäin.

Mulla oli siis jonkun verran aikaa tapettavana. Ulkona oli taas aika kuuma eli mä menin suosiolla takaisin sisätiloihin ja soittelin parit kaverit läpi Suomessa. Täältä lännestä on paljon mukavampi soitella kotiin, kun aikaero on 7 tunnin sijasta vain viisi. Kohta se kuitenkin muuttuu, koska kun Suomessa mennään talviaikaan niin meillä mennään kesäaikaan eli Suomi menee tunnin jälkeen ja meillä mennään tunti eteenpäin. Toisin sanoen aikaero pomppaa kaksi tuntia yhdellä iskulla viidestä tunnista seitsemään ja itärannikolla seitsemästä yhdeksään.

Iltapäivästä menin takaisin Job Shoppiin ja me päätettiin yhdessä tuumin laittaa mun hakemusta sinne Mäkkäriin. Carol tarkisti mun viisumin ja kertoi, että laittaisi mun hakemuksen eteenpäin, vaikka ei ollut vielä tarkistanut mun suosituksia. Olin kuulemma tarpeeksi luotettava siihen, mutta suositukset tulisi kuitenkin tarkistaa, minkä hän tekisi myöhemmin. Taasen mua pyydettiin tulemaan takaisin seuraavana päivänä, jotta voitaisiin tarkistella hakemuksen tilaa. Tämä olikin paljon hitaampaan kuin ajattelin. Mähän olin ollut lähtökuopissa jo hyvän aikaa!

Tiistaina sain yllättäen päiväksi töitä. Juuri vähän ennen kuin olin menossa Job Shoppiin, hostellin omistaja tuli kysymään kiinnostaisiko mua lähteä yhdelle pellolle repimään sprinklereitä irti maasta. Homma kestäisi muutaman tunnin ja palkka olisi mukavat sata dollaria tuolta ajalta. No ilman muuta kiinnosti! Minä ja yksi irlantilainen jätkä lähdettiin siis töihin. Homman nimi oli se, että meidän piti siis nyppiä kastelujärjestelmään kuuluvia sprinklereitä irti greippipuiden juurilta. Työ ei ollut mitenkään kevyttä. Mun kädet oli täynnä pieniä haavoja, joita piikkiset kasvit sai aikaan. En ollut enää niin varma, että edes haluaisin tehdä niitä mun farmipäiviä toista viisumia varten, kun sille ei varsinaisesti olisi tarvetta ja helpommallakin pääsisi. Pellolla oli tosi kuuma ja oli pakko juoda koko ajan ettei pyörtyisi.

En ollut vieläkään kuullut mitään siitä Mäkkärin työstä eli mun oli edelleen jäätävä Kununurraan yöksi. Carolkin soitteli taas ja kertoi, ettei ollut saanut Georgea, mun Sydneyn pomoa kiinni, jotta olisi voinut tarkistaa mun suositukset. Kiva, tästähän oli soppa syntynyt!

Keskiviikkoaamuna mua odotti Job Shopissa hyvät uutiset. Carol oli kuin olikin saanut suositukset Georgelta ja ne oli tosi hyvät. Hän pisti ne heti eteenpäin Carlosille, miehelle joka oli Karrathan McDonaldsin päällikkö. Mun pitäisi vielä odottaa hänen vahvistussoittoaan tänään että saisinko työn vai en. Mä odotin ja odotin enkä kuullut mitään. Kununurra oli sen verran tylsä paikka ja mä ihan oikeasti aloin tuntea itseni tosi turhautuneeksi, että buukkasin yöbussin Broomeen.  Broome oli matkan varrella Karrathaan ja joka tapauksessa mun listalla käytävistä kohteista, joten miksi en käyttäisi tätä luppoaikaa hyödykseni ja vierailisi siellä! Mä tiesin, että mulla oli aika hyvät mahdollisuudet saada tuo työ pelkästään jo suositusten perusteella. Bussi oli nyt varattuna ja toivottavasti se puhelukin hyvien uutisten kera tulisi vielä tänään.

September 1^st-7^th Kununurra

Kununurra

My first impression of Kununurra was quite good. The bus stop was located near the town centre. Everything was clean and green, unlike Katherine, which was a bit dodgy looking place. I wasn’t sure whether there was someone to come and pick me up. I didn’t see anyone so I just started walking towards the hostel I had booked. Thanks Google Maps.

There was no pavement for pedestrians, which I found a bit weird. After walking for a while, a van stopped and picked me up. It was a woman from the hostel. She also picked up some other guests from the supermarket. It didn’t take long until I heard the first Finnish words. Apparently, I wasn’t the only Finn staying at this hostel.

It was already late. I walked back to the supermarket after checking in to buy some food, cooked dinner and hit the bed. Man I was tired.

Kelly's Knob

On Friday morning the plan was to visit the job agency as early as possible. They asked me to take a look on the job they had on offer and they would forward my resume to them as well as check my references and my visa status. They told me we could take a look at the jobs together, as they had more detailed information from the employers as to what type of people were needed for each position.  

There were many jobs available at the moment. Most of them were situated in regional Western Australia, i.e. in the outback. There were roadhouses, hotels, bars and other similar places looking for people with hospitality experience. I should be pretty fine, because I had previously worked as a kitchen hand. I submitted a list of the jobs I found interesting and then I was asked to come back on Monday 

morning to see whether there was something for me. Basically I had the whole weekend free now. 

I did a bit of walking around Kununurra, visited some shops and did some food shopping. It’s not that I eat that much. Because I only have a limited space in my cooler box, I pretty much have to do some shopping on a daily basis. After shopping I went back to the hostel to cool down. It was quite hot. There was a place called “Kelly’s Knob”, which is a lookout point over the city and said to be very nice during the sunset. It was located right next to the hostel so I headed there for the sunset, which was nice indeed.

Lily Creek Lagoon

On Saturday  I felt like I wanted to lie in the sun. Kununurra is even hotter than Katherine. It has been 32-37 degrees every day and now that it’s springtime, it’s getting hotter all the time. I checked out the Lily Creek Lagoon and made a little “campsite” for myself on the grass there. I was lying there for maybe 3-4 hours. It was so warm and nice. I wonder why I don’t get sunburned anymore. Maybe my tan is good enough already?

Sunday was another day off. There’s a national park walking distance from the town, called Mirima National Park. It features the typical Kimberley scenery; high, red and brown sandstone hills and mountains. I must say I really enjoyed it there. First, I took the wrong way because I didn’t realize I had to make a turn so fast. Instead of going directly to the national park I ended up walking way up a wrong pathway. I saw lots of nice scenery there, although at times I was a bit afraid I was going to come across a venomous snake, as the pathway got narrower and narrower. I decided to walk back to where I started.

Finally, I found the right way. There were three short walks featuring two different lookouts and some fauna typical to the area. The longest walked lead to a lookout point, where there was a view over the city again. It was even hotter than the two days before. I was afraid I would run out of water before getting back to the hostel. Luckily I didn’t. For the rest of the day I was pretty exhausted. It was still hot so I stayed inside and drank plenty of water. I would also go to the job shop first thing next morning so I went to bed early. Who knows I might have to check out and leave Kununurra for a job in the outback?

Mirima National Park

As Monday morning came, I was ready to do some more job hunting. A woman called Carol works for the Job Shop, the agency in Perth and Kununurra and she told me there would be a couple of positions suitable for me. She told me a man needed people to work in McDonalds about 1700 k’s down the coast. I told her I’d be interested. I pretty much needed any job at the moment, because I slowly started running out of money. Nothing alerting, though. She asked me to come back later that day so we could take a closer look on the jobs together.

I didn’t do much. It was hot outside so I stayed in and called a couple of friends. Nice thing about calling from here to Finland is that the time difference is only 5 hours instead of 7 on the east coast. Although, that’ll change soon as we hit the summer time and you guys the wintertime. Then the difference will be two hours more, all of a sudden.

I went back to the job shop and we decided to put my resume forward for the job at McDonalds. She did my visa check and told me she would trust me enough and send my application without doing my reference check at that moment. She would do it later though as a part of the protocol, of course. Again I was asked to come back the next day so we could see whether my application was successful or not. This was slower than I thought.

On Tuesday, I was just about to check out and make my way to the Job Shop when the owner of the hostel came in and asked whether I was interested in working for a few hours today. The pay would be 100 dollars cash in hand. Hell yeah! Me and another guy signed up and the job was to pull sprinklers out of a field full of grapefruit trees. It was pretty hard work and I got small wounds all over my arms now. Not sure I would like to do more farm work. It was very hot out in the fields and you really had to drink a lot to keep yourself going. Plus, apparently the McDonalds job would pay me as much. I hadn’t heard anything back from then still so I had to stay another night in Kununurra. Carol called me from the Job Shop and told me she hadn’t either and that she had had some problems contacting George, my previous boss in Sydney, for a reference check. Gosh, this is getting out of hand.

Wednesday morning was the time to visit the Job Shop again. Luckily I got some good news as Carol had received my references from George that morning. They were very good and she forwarded them to Carlos, the guy in charge of McDonalds down in Karratha. Now I would still have to wait for his call today whether or not he would give the job to me. I waited and waited, but didn’t get the call. I decided I would take the night bus to Broome any case. Kununurra was getting boring and I felt myself frustrated. I knew I had pretty good chances of getting that job and Broome was pretty much on my to-do list as well as on the way down to Karratha. So I booked the bus and hopefully I would receive that call.