Cairns & Cape Tribulation

18.-23. elokuuta, Cairns

Torstaina mun oli tarkoitus jatkaa kohti pohjoista. Kyytiä en ollut järjestänyt, sillä olin ajatellut kokeilevani onnea ja liftaavani jälleen. Lähdin kävelemään kamppeineni kohti Airlie Beachin liepeitä ja jo matkalla sain kyydin eräältä paikalliselta Prosperpineen, joka on ihan Airlien vieressä. Hän myös kertoi, että kaupungissa tarvittaisiin tomaatinpoimijoita. Käväisin paikallisessa motellissa kyselemässä töiden perään, mutta nainen, jonka kanssa puhuin, oli sen verran töykeä, että en sitten edes harkinnut töihin jäämistä.

Mun olisi pitäytynyt sitoutua neljäksi viikoksi majoitukseen heidän kanssaan. Työpäivät olisivat pitkiä ja vapaapäiviä olisi harvakseltaan. Kaiken lisäksi palkka maksettaisiin per poimittu kori, eikä suinkaan tuntitaksana. Naisen mukaan reppureissaajat tulevat tänne vain hukkaamaan heidän aikaansa ja he haluavat töihin vain sellaiset, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Olisin sinänsä kyllä ollut valmis, mutta palkanmaksu ei houkuttanut eikä kyllä sekään, että sitoutuisin johonkin sellaisiin, mitä en ollut edes kokeillut tehdä!

Eipä siinä mitään, sitten vain tienvarteen ja peukalo pystyyn. Liikennettä oli aika vähän. Odotin pari kymmentä minuuttia. Muutama auto pysähtyi, mutta kaikki tarjosivat kyytiä takaisin Airlieen. Odotin toiset 20 minuuttia, ja kolmannet. Sitten annoin periksi. Saksalainen kaverini Lukas olisi tänä iltana menossa yöbussilla Cairnsiin, joten päätin mennä samaa matkaa. Townsvilleen ehtisin myöhemminkin käymään.

Loikoiltiin Lukaksen kanssa laguunilla loppupäivä, syötiin hyvin ja sitten kahdeksan maissa suunnattiin bussipysäkille. Matka kesti 10 tuntia ja bussi oli melko täysi. Alkumatkasta istuttiin vierekkäin, mutta tunnin jälkeen pari matkustajaa jäi pois ja onnistuin saamaan itselleni kaksi paikkaa, että pystyin vähän oikaisemaan. Unta ei tullut paljoakaan, mutta matka meni kuitenkin aika nopeasti.

Kun perjantaiaamu valkeni niin oltiinkin jo 600 kilometriä pohjoisempana reilun sadan tuhannen asukkaan Cairnsissa. Yhdet irlantilaiset tytöt olivat myös tulleet samalla bussilla ja yhdessä heidän kanssaan minä ja Lukas leiriydyttiin paikallisen laguunin liepeille todistamaan auringonnousua. Kello oli siis vähän yli kuusi aamulla. Myöhemmin käytiin McDonaldsissa aamiaisella ja seuraavat 7 tuntia vietettiin laguunilla aurinkoa ottaen. Lämpötila oli huimat 32 astetta eli kyllä kelpasi! Hostelliin kävin kirjautumassa kolmen maissa iltapäivällä. Heiltä oli lähdössä aika paljon väkeä pois, joten olisi ehkä mahdollista päästä tekemään töitä heille niin, että majoitus on ilmainen.

Cairns Lagoon

Menin melko aikaisin nukkumaan, koska olin tosi väsynyt edellisyön matkasta. Lauantaina olisi sitten vuorossa vähän viihteelle menoa, koska oli Lukaksen viimeinen viikko Australiassa. Hän lentäisi kotiin Saksaan tiistaina melkein kokonaisen vuoden jälkeen! Kävin päivällä kuitenkin kiertämässä kaupunkia ja kasvitieteellistä puutarhaa. Tapasin sattumalta myös Sydneyssä 4 kuukautta sitten tapaamani brittiläisen Georgen, joka oli juuri aloittanut työt kaupungissa. Australissa on siinä mielessä hauska matkustaa, että samoihin ihmisiin törmää eri paikoissa, sillä reppureissaajat yleensä vierailevat samoissa kohteissa. Toiset matkaavat etelästä pohjoiseen ja toiset pohjoisesta etelään.

Illalla käytettiin hyödyksi Cairnsin julkisia grillauspaikkoja yhdessä irlantilaisten tyttöjen kanssa ja kokattiin dinneriä. Grillatiin naudanlihapihvejä, maissia ja valkosipulipatonkia. Sen jälkeen siirryttiin viereiseen puistoon nauttimaan Cairnsin 50-vuotisfestivaaleista, joihin kuului ilmaiskonsertteja. Eurooppalaiseen tapaan nautittiin tietenkin viiniä samalla. Kun oltiin poistumassa konserttipaikalta jatkamaan läheiseen pubiin, poliisi takavarikoi viinit! Australiassa on nimittäin laitonta juoda alkoholia julkisilla paikoilla. Onneksi neljän litran viinitonkka (halvinta ja huonointa viiniä) maksaa täällä vain 8 euroa niin ei tuntunut kovin pahalta heittää osaa maahan. Loput olivat tietenkin turvallisesti repusssa, jota poliisit eivät älynneet tutkia.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa lepopäivä. Mun huoneessa oli saksalainen poika nimeltään Moritz ja hänen kanssa mentiin loikoilemaan aurinkoon. Jaettiin vähän kokemuksiamme työtilanteesta. Cairnsissa ei ole tällä hetkellä kovinkaan paljon töitä tarjolla. Päätin alkaa etsimään heti huomenna.

Maanantaina olikin sitten aika alkaa tutkimaan työtilannetta vähän tarkemmin. Tarkoitus oli siis löytää nk. ”specified workin” piiriin kuuluvaa työtä eli lähinnä maatalouteen liittyviä töitä, jotta voisin mahdollisesti saada vielä tulevaisuudessa toisen Work & Holiday –viisumin, mikäli tänne halajan uudelleen. Satokausi banaanien osalta on tältä erää ohi. Seuraavana on vuorossa perunat, joita aletaan nostaa maasta parin viikon päästä. Olin ajatellut työn saannin olevan ehkä vähän helpompaa, mutta en tokikaan lannistunut. Eipä ne työt Sydneyssäkään vastaan kävelleet!

Tutkiskelin nettiä vähän tarkemmin ja sain selville että läheiseltä Tablelandsin alueelta löytyy suurin osa Cairnsin seudun töistä. Julkiset liikenneyhteydet ovat kuitenkin huonot eli vaihtoehdoksi jäisi vuokrata auto ja käydä ajelemassa ympäriinsä. Cairnsin pohjoispuolella on myös luonnonkaunis Cape Tribulation, joka on ikään kuin kansallispuiston ja rantakohteen sekamuoto. Mieleen juolahti ajatus, että voisin yrittää etsiä netin kautta muita ihmisiä, jotka haluaisivat käydä Cape Tribulationissa ja voisimme yhdessä vuokrata auton ja jakaa siitä syntyvät kustannukset. Ilta oli myös Lukaksen viimeinen Australiassa, joten lähdimme juhlistamaan sitä vielä kaupungille.

Kuranda

Tiistaina löysin heti pari saksalaista tyttöä, jotka halusivat vuokrata auton ja lähteä reissuun Cape Tribulationille. Tapasimme puolen päivän jälkeen ja kävi ilmi, että meitä olisi koossa viiden hengen porukka. Päädyimme kahden päivän pituiseen retkeen niin että yöpyisimme Port Douglasin kaupungissa Cape Tribulationin eteläpuolella ja ajaisimme seuraavana päivänä Tablelandsien kautta takaisin Cairnsiin, jotta voisin käydä kyselemässä töitä samalla reissulla. Koska olin ainoa yli 21-vuotias porukassamme, ajaminen lankesi minun kontolleni, sillä se on ikäraja, jota useimmat autonvuokraajat noudattavat. Vähän kyllä hirvitti vasemman puoleinen liikenne, mutta onneksi mulla olisi tukijoukkoja auto täynnä!

Saatiin yhdestä pienestä vuokraamosta tosi hyvä tarjous. Valkoinen neliovinen Toyota Corolla kahdeksi päiväksi hintaan 130 AUD. Kun tuon jakaa viidellä, ei yhden hengen osuudeksi jää kuin 26 dollaria tuolta kahdelta päivältä. Bensat joudumme tietenkin kustantamaan, mutta jos vertaa reissulle todennäköisesti tulevaa hintaa 130 dollarin päiväretkiin muiden turistien kanssa, on säästö melkoinen.

24.-26.8 Cape Tribulation

Keskiviikkona aamulla Luise, Lena, Fenja, Esra ja Mika lähtivät kohti pohjoista tien vasenta puolta ajaen. Se sujui yllättävän hyvin, vaikka oudoltahan se aluksi tuntui. Muutaman kerran laitoin tuulilasinpyyhkijät päälle, kun halusin vilkuttaa ja oikealle käännyttäessä katsoin aina automaattisesti taakse, vaikka mun olisi tietenkin pitänyt pitää silmällä vastaantulevaa liikennettä. Auto oli onneksi automaattivaihteinen niin ei tarvinnut vasemmalla kädellä alkaa nykimään vaihdekeppiä. Jostain syystä auton takajousitus oli todella huonossa kunnossa. Jo alkumatkasta jouduttiin soittamaan vuokrausliikkeeseen ja kysymään pitäisikö asialle tehdä jotain, kun auton takapää ottaa kiinni renkaisiin ajaessa ja etenkin kun kyseessä on mäkinen tie. Liikkeen vastaus tähän oli, että auto on vanha. Selvä.

Cow Bay

Pysähdyttiin ensimmäisenä Kurandassa, missä sijaitsee hieno vesiputous. Paikalle pääsisi myös maisemajunalla. Lippujen hinta vaivaiset 70 dollaria menopaluuna. Ei kiitos. Tytöt olivat paistaneet meille lättyjä ja söimme ne keskieurooppalaiseen tapaan nutellan kera. Matka jatkui kohti pohjoista ja Cape Tribulationia. Matkalla pysähdyttiin milloin milläkin näköalapaikalla ottamassa kuvia hienosta rantamaisemasta.

Ennen Cape Tribulationille saapumista oli vuorossa joen ylitys lossilla. Tästä huvista Australian valtio laittoi meidät maksamaan 22 dollaria menopaluu –matkalta. Joki oli ehkä 200-300 metriä leveä. Ennen varsinaiseen määränpäähämme saapumista oli vielä luvassa korkealle vuorelle nousu ja sitten yhtä mutkikas lasku alas. Oli huvittava ajella sellaisissa maisemissa. Pohjanmaan lakeuksilla harvemmin joutuu jarruttamaan mäkeä alas tultaessa.

Söimme lounasta Cow Bayn rannan lähettyvillä. Tämä biitsi oli meikäläisen mielestä koko reissun hienon paikka. Valkeaa hiekkaa oli koko rannan leveydeltä ja rantaa reunustivat erilaiset trooppiset kasvit ja tietenkin palmupuut. Harmiksemme ilma oli vähän pilvinen ja aurinko paistoi silloin tällöin. Vesikään ei ollut ihan yhtä turkoosia kuin esimerkiksi Whitsundaysilla.

Itse Cape Tribulationille oli vielä parinkymmenen kilometrin ajomatka. Tie oli täynnä hidastustöyssyjä (?) ja koko ajan sai olla jarruttamassa ja kiihdyttämässä. Sää ei perille tultaessa ollut yhtään parempi, mutta ranta oli silti todella vaikuttava, vaikka ei suinkaan Cow Bayn veroinen. Tehtiin jokainen taholtamme pieni kävely, minkä jälkeen katsastettiin viereinen Myall Beach. Tämän jälkeen olikin aika lähteä etsimään majoitusta, sillä olimmekin poikkeuksellisesti päättäneet jäädä Cape Tribulationille yöksi. Ensimmäisessä paikassa meille oltiin niin töykeitä ettei edes haluttu jäädä sinne. Toinen paikka oli kallis, ja kolmas täynnä. Tässä vaiheessa oltiin risteilty ympäri Cape Tribulationia ja menimme takaisin ensimmäiseen paikkaan. Sieltä sitten saimme huoneen. Illallinen maistui siinä vaiheessa, kun kellokin oli jo lähemmäs yhdeksän.

Crocodile!

Torstaiaamuna yritettiin herätä auringonnousua katsomaan, mutta sää oli niin pilvinen, että mentiin takaisin nukkumaan. Päästiin vihdoin ylös puoli yhdeksän maissa ja aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin päin. Pari hostellivierasta antoi meille vinkin, että yhden joen varrella olisi mahdollista nähdä villejä krokotiileja. Kävimme tietenkin katsastamassa paikan ja siellähän yksi krokotiili lepäili joen toisella rannalla.

Port Douglasiin saavuttiin puolen päivän maissa. Syötiin lounasta ja käytiin katsastamassa muutama nähtävyys. Kun käveltiin yhdelle näköalapaikalle, paikallinen turistibussi täynnä japanilaisia matkailijoita poimi meidät kyytiin ja vei ylös asti! Port Douglas oli kuin mikä tahansa muu turistirysä ja ei sitten viihdytty siellä sen kummemmin.

Port Douglas

Tablelandseilla ensimmäinen pysähdys oli Mareebassa, jossa sijaitsee kanatehdas. Olin kuullut, että pari suomalaista asuu kaupungissa ja ovat juurikin tuossa tehtaassa töissä. Käväisin paikallisessa työkkärissä kysymässä olisiko töitä tarjolla, mutta ei kuulemma ollut. Nainen otti kuitenkin nimeni ja yhteystietoni ylös ja lupasi soitella, jos jotain kuuluisi. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsi Atherton. Siellä kävin yhdessä reppureissaajille tarkoitetussa ”työhostellissa” kysymässä töiden perään, mutta saman vastauksen sain sieltäkin. Pyysivät olemaan parin viikon päästä yhteydessä uudelleen.

Ehdittiin vielä ennen auringonlaskua ajamaan etelään Milaa Milaan vesiputoukselle, missä muut halusivat käydä vielä uimassa. Sitten olikin aika ajaa takaisin Cairnsiin ja palauttaa auto ehjänä takaisin. Oli kyllä tosi mukava tapa matkustaa näin kerrankin ja ilman muuta harkitsen uudelleen autonvuokrausta. Pystyy paljon paremmin suunnittelemaan ja näkemään haluamansa asiat.

Milaa Milaa Falls

Perjantai kuluikin sitten pyykkiä pesten ja matkasuunnitelmia tehden. Kuten jo eilen olin huomannut, ei alueella ollut tällä hetkellä ihan kovasti töitä. En ollut muutenkaan oikein viimeisen päälle tykästynyt Cairnsiin kaupunkina. Kovasti oli turisteja ja reppureissaajia joka paikassa. Paljon mieluummin näkisin aitoa, oikeaa Australiaa ja voisin mennä vaikka Outbackille töihin, mikäli sellainen mahdollisuus mulle suotaisiin. Siksipä ihan oikeasti mietin vaihtoehto siirtyä muutama tuhat kilometriä länteen, missä töitä pitäisi olla enemmän kuin tekijöitä.

Lähetin sähköpostia yhteen työnvälitystoimistoon Länsi Australiassa ja heidän mukaansa mulla oli ihan hyvää työkokemusta. Pyysivät täyttämään vielä hakemuksen ja sitten kertomaan, mikäli heillä olisi tarjottavana yhtään minua kiinnostavaa paikkaa. Kaikissa oli alkamispäivämääränä kuitenkin ”asap” eli mahdollisimman pian. Sovimme toimiston työntekijän kanssa, että siirtyisin ensin Länsi Australiaan ja alkaisin vasta sitten hakea töitä. Olen siis aika vakuuttunut, että niitä pitäisi sieltä löytyä.

Luvassa on noin 3000 kilometrin bussimatka Kununurran kaupunkiin, joka sijaitsee ihan Länsi-Australian ja Pohjois-Territorion rajalla. Nousenkin jo tänä iltana yöbussiin, joka lähtee kohti Townsvilleä. Sieltä jatkan sunnuntaiaamuna kohti länttä ja Mount Isan kaivoskaupunkia. Mount Isasta pitäisi edelleen parin päivän jälkeen jatkaa Katherinen pikkukaupunkiin Pohjois-Territorioon ja sieltä sitten Länsi-Australian puolelle.

Seuraavaan päivitykseen voikin siis mennä aikaa, sillä luvassa on kymmeniä tunteja istumista bussissa ennen kuin olen määränpäässä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saavun Kununurraan torstaina tai perjantaina, mutta bussipassi on nk. Joustava eli muutoksia pystyy tarvittaessa tekemään. Hyvää matkaa minulle.

August 18^th -23^rd Cairns

On Thursday,  I was supposed to head up north again. I hadn’t arranged any kind of transportation for myself, because I had thought I’d give hitchhiking another try again. I left Airlie Beach walking that morning with all of my baggage and it didn’t take me long until a man offered me a lift to nearby Proserpine. He told me there might be work available in one of the hotels in town. He advised me to go there and so did I. There was a woman I talked to and she told me they needed tomato pickers immediately.  She also told me I would have to commit to 4 weeks of accommodation with them in advance in order to get the job.

I decided not to. The pay was by the bin for picking tomatoes, i.e. I would receive a certain amount of money per a bin of tomatoes. The working days were supposed to be long and I would only get a day off once in two weeks. Also, the woman was rude. She told me that in her opinion many backpackers come there to waster their time by not committing to their work. I would have possibly been able to commit, but I thought it would have been too risky considering that I never even tried picking tomatoes before. I would lose a considerable amount of money with the rent paid in advance in case I couldn’t do the job for some reason.

Well, I was sure there was going to be other jobs awaiting in the north so I headed to the highway and put my thumb up for a ride. There wasn’t too much traffic. I waited for 20 minutes. A couple of cars stopped, but they were all going to Airlie Beach. I waited for another 20 minutes, and another. Then I gave up. My German friend Lukas was taking the night bus to Cairns tonight so I decided to join him. I could visit Townsville another time.

Lukas and I spent the rest of the day at the lagoon again. Before taking the bus at eight, we had dinner at a local pub. The trip to Cairns took 10 hours and the bus was quite full. At the beginning of the trip, we had to sit right next to each other, but luckily after an hour a few passengers got off so I could have two seats on my own. Although I was much more comfortable, it was hard to get sleep. I think I slept 2-3 hours, maybe more. Anyhow, the trip seemed to be over quite quickly.

As Friday morning came, we were already 600 kilometres north, in the city of Cairns that has a population of around 160,000. Two Irish girls that we knew, had also been on the same bus and together with them Lukas and I headed to the local lagoon to witness the sunrise. It was right after 6 o’clock in the morning. Later we had breakfast in McDonald’s and the next 7 hours we spent sunbathing and swimming at the lagoon. The temperature rose as high as 32 degrees (Celsius) so it was very warm. I checked into my hostel around three o’clock in the afternoon. They told me there were lots of people leaving Cairns so they might have a live-in position for me meaning that I could work for my accommodation.

Cairns Lagoon

I hit the bed quite early, as I was very tired from the bus ride. Saturday was supposed to be a night out, because it was Lukas’ last weekend in Australia. He’d be flying back to Germany on Tuesday after spending a full year here. I made a little walking tour around the city and the botanic gardens during the day. I also bumped into a British guy who I met in Sydney 4 months back. It’s funny how you meet the same people again and again when traveling in Australia, because everyone is either traveling up or down the East Coast.

In the evening Lukas, I and the girls decided to utilize the public barbecue spots near the lagoon and cooked some dinner. We had steak, corn and garlic bread. There was an ongoing free festival in the city so we decided to go and listen some bands after eating. Europeans as we are, we would also drink wine (in public) when watching the bands. When we were leaving the festival area to a nearby pub, the police stopped us and ordered us to toss our drinks onto ground. Namely, it is illegal in Australia to drink publicly! Luckily, you can buy “goon” (a 4-litre cheap and shitty box wine) for only 8 euro so we didn’t face substantial financial losses when having to toss that down. The rest of the wine was safely in Lukas’ backpack, which the police didn’t realize to search.

I devoted Sunday for resting. There was a German guy, called Moritz, in my room and he and I went chilling out by the lagoon. We discussed the employment situation a bit. There is not that much work available in Cairns at the moment. I decided to start looking the first thing in the morning.

Monday was the day devoted for more detailed job hunting. I was looking for “specified work”, i.e. rural (farm) work that qualifies for a visa extension in case I would like to come back to Australia at one point the future. The banana crops are still growing at the moment and the potato crops are ready in a few weeks. I had thought it would be slightly easier to find something, but obviously I was not going to give up. It wasn’t like the job found me in Sydney, quite the opposite actually!

I was doing a bit of research over the internet and found out that there might be work available in the nearby Tablelands region. Public transportation into the area is quite bad (and expensive) so one choice would be to rent a car and then drive around the area and look for work. As Cape Tribulation National Park is located north of Cairns, it crossed my mind that it would be a good idea to combine these two things and look for other people online to split the costs.  Monday night was Lukas’ last night in Australia so naturally we went out, for one last time!

Kuranda

On Tuesday  I managed to find two German girls that would be up for renting the car and doing a little tour to Cape Tribulation and the Tablelands. We met in the afternoon to discuss the details and it turned out there were five of us going. We decided to do a two-day/one-night trip so that we would spend the night in Port Douglas after visiting Cape Tribulation on the first day and then driving through the Tablelands on the next so that I would be able to do some job hunting. Because I was the only one over 21 years old of age, I had to drive the car, as that is the limit for most rental companies. I was slightly frightened because of the left traffic, but luckily I had a car full of supporters!

We got a pretty good offer from a small rental place: a white, 4-door Toyota Corolla for two days costing us only AUD 130. When you divide that by five, it’s only 26 dollars per person! Of course we will have to pay for the petrol, but if you compare that to a day-trip with other tourists costing 130 dollars, it’s still pretty cheap.

August 24^th-26^th Cape Tribulation

On Wednesday morning Luise, Lena, Fenja, Esra and Mika left for north driving correctly on the left side of the road. It wasn’t that bad after all, although it was weird at first. A couple of times I turned on the wipers instead of blinkers and when making a right turn I automatically look back although I had to yield for crossing traffic. Luckily the car was automatic so I didn’t have to worry about changing gears with my left hand. For some reason the suspension on the car was crap. Already in the beginning we had to phone the rental place to ask whether should bring the car back as it was making a lot of noise when the tires kept hitting the body of the car when going over bumps. Their answer was that the car is old. Alright.

Cow Bay

We had our first stop in Kuranda, where there is a famous waterfall. You could also take a scenic train there, and pay 70 dollars for a return trip. No thank you. The girls had made us some pancakes and we eat them with nutella. Then we continued the journey towards north and Cape Tribulation. We made a few stops on the way where there were loads of lookout points.

To enter Cape Tribulation, we had to take a cable ferry over the river. For doing so, the Australian government charges you 22 dollars for a return trip. Fair enough, although the river wasn’t wider than 300 metres! Before arriving in our final destination, we still had to drive onto a somewhat high mountain, or a hill and then slide it down. For me it was a lot of fun, as we don’t have that in Finland. It’s simply too flat.

We had lunch at Cow Bay Beach, which was one of my favorite spots of the trip. The beach was covered by white sand and bordered by tropical fauna and palm trees. Unfortunately, the day was a bit cloudy so the sun was shining only every now and then. Neither was the water as turquoise as in the Whitsundays.

It was about 20 more kilometers to Cape Tribulation from Cow Bay. The road was full of speed bumps so I was either accelerating or braking all the time. The weather wasn’t any better as we got there. The beach was stunning, though, but I’d still prefer Cow Bay. All of us did a walk individually around the beach, after which we went together to the nearby Myall Beach. Then it was the time to start looking for accommodation, as we decided to stay at Cape Tribulation after all. A man in the first hostel was so rude that none of us wanted to stay there. The second motel was expensive and the third hostel was so full. At this point, we had been around Cape Tribulation and it was getting late, so back to square one. Luckily they had vacancy. Dinner was so good.

Crocodile!

On Thursday morning we woke up to see the sunrise. However, it was so cloudy that it couldn’t be seen so we went back to bed. Everyone woke up again around 8.30. We had breakfast, checked out and started our drive back to Cairns, with a few stops of course. Some guys at the hostel gave us a hint that there might be wild crocodiles at a small river near the beach a couple of kilometers down from the hostel. We decided to check that out and there were in fact one crocodile on the other side of the river as we came there.

We arrived in Port Douglas at noon. We had some lunch and did some quick sightseeing. As we were walking towards a lookout point, a bus full of Japanese tourists picked us up and gave us a ride up. Port Douglas is like any other town on the coast full of tourists so we didn’t want to spend too much time there.

Port Douglas

As we got to the Tablelands, our first stop was in Mareeba, where there is a chicken factory that employs some backpackers. I had heard that some Finnish people were working there. I went to the local employment office and they told me they didn’t have anything available at the moment. They took my contact infor

mation in case something would come up. Atherton, 20 minutes from Mareeba, was our next destination. There was a working hostel in town, where I went to, but they gave me the same answer. They asked me to call again in two weeks.

We managed to get down to Milaa Milaa right before sunset to see the famous waterfall that they had. The others decided to take a dip. Then it was time to get back to Cairns and return the car, safe and sound. It was a nice way to travel and I’ll definitely look forward to doing it again. It’s much easier to get to see the things you want.

Milaa Milaa Falls

 

Friday was devoted for doing laundry and planning. As I had noted yesterday, there was not too much work available in the area. Also, I wasn’t that fond of Cairns. There are too many backpackers and tourists. I would much rather see the real Australia and I could easily work in the outback if I could get a job there. That’s why I started considering an option to travel a few thousand k’s to Western Australia, where there should be more work than workers available.

I emailed an employment agency in Western Australia and they told me they thought I had some very good work experience. They asked me to sign up for them and fill in an application. They also told me to get back to them and tell which positions would interest me. Each job that I took a look at, would start asap. We decided that I would first travel to Western Australia and then start looking so placing me into jobs would be easier. I’m pretty convinced that I’ll find something.

It’s about a 3000-kilometre bus trip to the town of Kununurra, which is located in Western Australia near the border of Northern Territory. I’ll get on a night bus towards Townsville already tonight. From Townsville I continue westwards to the city of Mount Isa in the outback. After two days, I’ll go further to Katherine in Northern Territory and then finally, I’ll reach Western Australia.

So, in other words, it might take a while for me to post next time. I’ll be facing tens of hours of sitting in the bus before reaching my final destination. At this stage, it seems that I’ll be reaching Kununurra either on Thursday or Friday. However, my bus pass is flexible so I’m able to make as many changes as I want. Let I have a safe trip!

Whitsunday Islands

Lauantai 13.8. Airlie Beach

Saavuimme Stuartin kanssa Airlie Beachille vähän ennen puolta päivää lauantaina. Mun oli heti mentävä matkatoimistoon järkkäämään Whitsundaysin risteilyä ja sen ohessa ostettua majoitusta. En ollut ihan varma miten saisin sen järjestettyä, koska varaus oli nk. ”open dated” eli sitä ei ollut päivätty millekään tietylle päivälle ja ehdoissa luki, että pitäisi varautua ilmoittamaan 2 viikkoa ennen varsinaista ajankohtaa. Mä en siis ollut varautunut kunnolla kahteen päiväänkään.

Loppujen lopuksi buukkasin itselleni päiväretken sijaan 2 päivän/2 yön risteilyn isolla purjeveneellä. Matkaan olisi lähdettävä jo huomenna eli sitä huomiselle suunnittelemaani pientä paussia ei nyt tippuisi. Hinta oli matkalla kuitenkin kohdallaan joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Budjetissa pysyttiin.

Lopun iltaa pesin pyykkiä, soittelin kotiin päin ja sen sellaista. Vaikka olikin lauantai en jaksanut lähteä minnekään. Sen verran väsynyt olin tuosta Fraser Islandin reissusta.

14.-17.8. Whitsunday Islands

New Horizon

Risteily ei lähtenyt ennen iltapäivä kolmea ja hostellin uloskirjautuminen oli jo kymmeneltä eli mulla oli viitisen tuntia aikaa tapettavana. Fraser Islandin kaverini Lukas oli myös tullut kaupunkiin joten hänen ja hänen ystävänsä kanssa vaihdeltiin kokemuksia ja suunniteltiin vähän tulevia kohteita matkan varrella.

Paatin nimi oli New Horizon ja reissulle osallistujia oli buukattuna 31 kappaletta plus neljä miehistön jäsentä. Mukana oli muutama muukin Fraser Islandilta tuttu naama. Reissu alkoi sillä, että kaikki kävivät ostamassa pussillisen jäätä omille viinoilleen, että ne saataisiin pidettyä kylmänä koko matkan ajan. Mä en ollut edes ehtinyt miettiä moisia eli kuivin suin olin lähdössä. Se ei sinänsä harmittanut, varsinkaan jälkikäteen kun mulle tuppasi pientä merisairautta.

Meri oli turkoosin sininen kun lähdettiin satamasta. Matka alkoi sillä, että  pujoteltiin kymmenien ellei satojen veneiden ohi avomerelle ja ajettiin kohti kaukana näkyviä Whitsundayn saaria. Vaikka ilma oli maissa todella lämmin niin yltyvä tuuli ja päälle räiskyvä merivesi ei tehnyt siitä ainakaan lämpimämpää.

Loppuilta kului toisiin tutustuessa. Mukana oli saksalaisia, ranskalaisia sekä tietenkin brittejä. Mun onnekseni laivassa oli myös ruotsinsuomalainen Maria eli pääsin vaihteeksi puhumaan vähän suomeakin enkä ollut tällä kertaa ainoa pohjoismaalainen. Illaksi ankkuroimme yhteen suht hiljaiseen poukamaan. Meinasin vähän tuntea itseni merisairaaksi, mutta siitähän se helpotti kun pääsin nukkumaan. Meillä kaikilla oli pedit kannen alla,  ja mukavat olikin. Uni tuli heti ja kesti aamuun asti. Kannellakin olisi saanut nukkua halutessaan, mutta ulkona oli sen verran kylmä ettei kukaan halunnut.

Toisen päivän aamuna heräiltiin siihen kun kapteeni käynnisti moottorit. Aamupalakin oli katettuna kunhan vihdoin pääsin ylös. Vene heilui puolelta toiselle ja täytyy sanoa, että merisairaus teki taas tuloaan. Onneksi olin varautunut ja ostanut vähän tabletteja mukaan.

Saavuttiin jo kahdeksan maissa Whitehaven Beachille, joka on siis ehkä Whitsundaysien kuuluisin nähtävyys, puhtaanvalkoinen 7 mailia pitkä hiekkaranta. Käytiin ensin räpsimässä muutamat kuvat meressä olevista hiekkamuodostelmista. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä oli laskuvesi ja ne näkyivät hyvin. Harmillista kyllä, oli vähän pilvistä. Lopuksi aikaa mentiin sitten rannalle makoilemaan.

Whitehaven Beach

Iltapäiväksi oli ohjelmassa sukellusta ja snorklausta. Itse päädyin jälkimmäiseen ihan siitä syystä että en ollut kumpaakaan koskaan kokeillut ja sukeltamisesta piti maksaa vähän ekstraa. Syötiin lounasta, jonka aikana siirryttiin yhdelle rauhalliselle rannalle vähän matkan päähän. Siitä sitten miehistö vei meidät pienissä ryhmissä kumiveneellä rannalle, josta sitten märkäpuvut päällä lähdettiin snorklaamaan. Märkäpuvut piti olla päällä siksi, että näissä vesissä liikkuvat meduusat on sen verran vaarallisia (kuolettavia), että jos ne sattuisivat veteen meidän kanssa samaan aikaan niin olisimme ainakin 75 prosenttisesti suojautuneita.

Iso koralliriuttahan ulottuu aina Bundabergistä ylös lähes Papua Uuteen-Guineaan asti eli näissä vesissä mekin snorkasimme. Riutta oli tosi upea ja joka puolella näkyi värikkäitä kaloja. Kuvia en riutasta saanut, koska mulla ei ole sellaista muovikoteloa, jonka sisässä kameran voisi viedä veden alle. Yritimme spotata kilpikonnia, mutta niitä ei onnistuttu näkemään. Yritettiin myös löytää ”Nemoja”, eli niitä oransseja kaloja, joita on Nemoa etsimässä –piirroselokuvassa, joka siis sijoittuu samaten näille  seuduille.

Kaikki eivät jaksaneet snorklata ihan koko aikaa, varsinkin kun vesi oli vähän kylmää. Niinpä sitten löhöiltiin rannalle vielä jonkun aikaa ennen takaisin veneelle palaamista. Loppuillaksi siirryttiin vähän kauemmaksi ja ankkuroitiin yön yli. Aamulla halukkaat saivat vielä käydä snorklaamassa. Tällä rannalla riutta oli paljon parempi ja kalat suorastaan parveilivat ympärillä. Vesi oli myös matalampaa ja riutta oli helpompi nähdä pinnalta. Meillä oli myös sen verran onnea, että nähtiin miehistön Elvikseksi ristimä noin puolentoista metrin pituinen kala sateenkaaren värinen kala. En tähän hätään kuitenkaan muista tarkemmin, että mikä tämän kyseisen kalalajin nimi oli.

Snorklauksen jälkeen lähdettiinkin suunnistamaan jo takaisin Airlie Beachia kohti. Maissa meitä odotti vielä ilmainen didgeridoo –tunti. Kyseessähän on siis Australian aboriginaalien oma soitin. Yleensä didgeridoo on lähes metrin pituinen putki, johon puhalletaan niin, että huulet värisevät, mikä sitten puolestaan synnyttää sen hauskan äänen, joka soittimesta lähtee. Se oli yllättävän hauskaa. Saatan kokeilla uudestaan.

Illalla meillä oli vielä after partyt paikallisessa baarissa. Meininki oli ihan hyvä ja drinkit suhteellisen halpoja. Saatiin myös puolikkaat pitsat per nenä. Taisin olla takaisin hostellilla joskus yhden maissa.

Keskiviikon pyhitin kauan odotetuksi lepopäiväksi. Nukuin aamulla pitkään ja söin hyvän aamiaisen. Mä olen täällä Australiassa ollessani oppinut syömään myös appelsiineja ja ne on todella mehukkaita täällä pohjoisessa. Lopuksi päiväksi siirryin löhöilemään läheiselle laguunille. Meduusojen takia Airlie Beachilla ei ole varsinaista rantaa, vaan rannan läheisyyteen on rakennettu nk. ”laguuni”, joka toimii sitten uintipaikkana auringonpalvojille. Mä vietin suurimman osan päivästä laguunilla aurinkoa palvoen. Olipas kerranki mukavaa ottaa rauhallisesti tällä lomalla! Huomenissa olisi tarkoitus lähteä pohjoiseen päin, mutta vielä en ollut ihan päättänyt, että minne suuntaisiin. Siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa. 

Saturday August, 13^th Airlie Beach

Stuart and I arrived at Airlie Beach right before noon. I had to go to the travel agency the first thing to book my cruise to the Whitsundays as well as the accommodation included in the same booking. I wasn’t really sure how I could arrange all of that, since the booking was open-dated and the voucher suggested allowing 2 weeks for booking. I wasn’t even going to allow for 2 days.

At the end of the day, I ended up upgrading my day trip to a 2day/2 night sailing trip through the Whitsundays. The sailing boat would depart already tomorrow so that’s about the relaxing day I’d been planning for long. I got a pretty good deal though so I wouldn’t have to worry about the money.

The rest of the night was dedicated to washing laundry, calling home and other useful stuff. It was Saturday night, but I didn’t have the energy to go anywhere. I was feeling pretty exhausted after Fraser Island!

August 14^th-17^th Whitsunday Islands

The cruise didn’t depart until 3 o’clock in the afternoon, but as the check out time for my hostel was already at 10 am, I had a good five hours to spend before boarding the boat. Lukas, a friend of mine I met on Fraser Island, had also come to town so I stayed with him and his friend for the afternoon.

New Horizon

The boat was called New Horizon and there were 31 participants in the cruise excluding the 4 crew members onboard. I had met some of the people already on Fraser Island. The first thing to do was that everyone, who had alcohol with them, bought a bag of ice to keep it cold. I hadn’t even thought about buying anything so I had nothing with me. It didn’t really bother me, especially after I started feeling seasick.

The sea was turquoise blue as we left the marina, where there were hundreds of boats anchored. We set the course towards the Whitsunday Islands that could be seen far away in the horizon. Although the weather was very warm in the marina, the slightly blowing wind and splashing water didn’t really make it any warmer, quite the opposite actually.

The rest of the first day consisted pretty much of us getting to know each other. There were German, French and of course British people onboard. To my luck, there was also a Swedish-Finnish girl called Maria with the group so I finally got to speak some Finnish and neither was I the only one from the Nordic this time. For the night, the crew anchored the boat in a peaceful, small bay. I started feeling a bit sick because of the waves at this point and decided to hit the bed. I know, I’m boring. All of us had beds set up under the deck. The beds were warm and nice. It didn’t take long for me to fall asleep. We also had the option to sleep on the deck, but the air was quite freezing outside so I don’t think anyone wanted to do so.

In the morning o

f the second day, I woke up as the captain started the engines. The breakfast was all set once I got up. The boat was swaying and I was getting sick again. Luckily I had bought some medicide.

Whitehaven Beach

We arrived at Whitehaven Beach as early as 8 am. The 7-mile long pure white beach is probably the most famous sight in the whole Whitsundays. Fist we headed to one of the lookouts to take a couple of pictures of the sand formations in the sea. We had luck, as the tide was quite low and we could see them fairly well. We had time to go to the beach for the rest of morning and so did we. It was a bit cloudy so I didn’t enjoy it as much.

For the afternoon, we had snorkeling and diving for those who wished to do so. I did the former, as it I didn’t have to pay any extra as well as I had never done either so I thought it would be better to start with snorkeling. We had lunch, while the captain took us to a small beach nearby. The crew took us to the beach with a smaller boat in groups of 8, from where we went snorkeling wearing our wetsuits, or stingersuits as they would put it. Why? The stingers, or jellyfish that are encountered in these waters can be deadly and thus it’s extremely important to take all the necessary precautions. Wearing a stingersuit reduces the risk by 75 percent if we were to encounter any stingers while in water.

The Great Barrier Reef extends from Bundaberg all the way up to the coast of Papua New Guinea. We were of course snorkeling in the reef as well. It was amazing. You could see all the colorful fish as well as the coral. I couldn’t take any photos as I didn’t have one of those plastic covers that you need for your camera. We were trying to spot both turtles and “Nemos”, which are the orange fish from the famous Disney animation “Finding Nemo” that portrays the life on the Great Barrier Reef. Unfortunately, we saw neither.

Not all of us had the energy to snorkel the whole time, especially as the water was quite cold. So we hit the beach for the rest of the time, when the others were doing their diving. The captain took us in front of another beach, where we would be anchored over night. In the morning, those who wanted to, I had the chance to go snorkeling again. The reef was much better at this beach and you could see the fish shoaling around you. The water wasn’t as deep either, which made it easier to see the reef from the surface. We were also lucky enough to see a fish called “Elvis” by the crew. It was a gigantic, long, rainbow coloured fish. Unfortunately, I don’t recall what type of fish it was again.

After snorkeling we started to return back to Airlie Beach, where we would have a free didgeridoo lesson awaiting us. Didgeridoo is the native aborigine’s own instrument that you play by placing your lips inside it and then making the vibrate with your breath, which then creates the funny sound. It was actually a lot of fun and I feel like trying it again!

At night, we had an after party in a local bar. I enjoyed it a lot and also, the drinks were quite affordable. We also got half a pizza per head after ordering something for 5 dollars or more from the bar. I think I was back at the hostel around 1 am that night.

Wednesday was solely dedicated for relaxation, the day that I had long been waiting for. I slept in and had a big breakfast. By the way, I’ve learnt to eat more fruits here in Australia, especially oranges because they’re much juicier than the ones we have in Finland. For the rest of the day I shifter do the nearby lagoon. Because of stingers, there are no proper beach in Airlie Beach. They have built a so called “lagoon” next to the sea shore to compensate for this. I stayed there sunbathing a couple of hours. It was nice to take it easy for once during this holiday! Tomorrow I would set my course towards the north, although I hadn’t really decided where exactly. I’ll tell more about that the next time I write.

Fraser Island

8.-12.8. Fraser Island

Rainbow Beach

Maanantai aamupäivä oli mulla ihan vapaa, tai niin ainakin ajattelin sen olevan. Mun oli pakko käydä shoppailemassa itselleni uudet uimahousut, koska nuo mun Suomesta tuodut on sen verran löysät että ne saattaa tippua uimaan mentäessä. Sitä ei kukaan halua olla todistamassa. Aluksi en ajatellut maksavani paljoa uusista, mutta kuinkas sitten kävikään…

Mulla piti olla sellainen delfiiniristeily varattuna iltapäivälle, mutta se toimisto halusi perua sen, koska olin ainoa osallistuja. Loppujen lopuksi otin perjantaiaamulle sellaisen delfiinien syöttämisretken. Kahdelta alkoi orientaatio huomista Fraser Islandin retkeä varten. Siihen asti makoilin pitkälti rannalla.

Kahdelta oltiin tosiaan kaikki kokoontuneena orientaatiota varten. Aluksi meille näytettiin pari videopätkää siitä miten saarella tulee käyttäytyä. Fraser Island on siis hiekkadyyneistä koostuva saari, jolle on aikojen saatossa kertynyt pitkälti sademetsästä koostuva peite. Saaren sisäosista löytyy myös pieniä järviä sekä puroja, jotka laskevat mereen. Koska kyseessä on tarkoin suojeltu kansallispuisto muun muassa lasin vieminen saareen, tulenteko sekä kaikenlaisen jätteen (pesuvedestä alkaen) on kiellettyä. Saarella elää myös villejä dingoja eikä meressä voi uida koska rantavedet kuhisevat haita!

Meidät oli jaettu autokunnittain kolmeen ryhmään. Toisin sanoen kolme autoa osallistui meidän safarillemme. Minä kuuluin ryhmään B ja meitä oli kahdeksan henkeä. Ryhmään kuului brittiläiset Carrie, Alexis, siskokset Emma ja Sophie sekä Stuart, saksalaiset Anja ja Lukas sekä tietenkin minä ainoana suomalaisena, mikä ei ollenkaan haitannut. Enpä nähnyt muitakaan suomalaisia näillä retkillä.

Loppuaika kului lähinnä toisiin tutustuessa sekä saarella ajamiseen liittyviä juttuja läpikäydessä. Tietenkin alkoholitilaukset hoidettiin myös samalla, kuuluuhan telttailun lomassa myös naukkailla! Käytiin orientaation jälkeen vielä laskemassa alas hiekkadyynejä sekä katsottiin todella kaunis auringonlasku dyynien päältä. Osa meistä (itseni mukaan lukien) lähti vielä vähän katsastamaan Rainbow Beachin yöelämää. Kauaa ei kukaan viihtynyt, koska aamulla piti olla jalkeilla jo ennen kuutta.

Lake Mackenzie

Tiistai aamu valkeni nopeasti. Saarelle sai ottaa vain ihan pienen repun mukaan joten kaikki veivät tavaransa säilöön. Aamiaiseksi saatiin pannukakkuja. Sen jälkeen autot olivatkin jo ilmestyneet hostellin pihalle ja ne piti luonnollisesti pakata. Makuupussit, ruoat ja välineet ynnä muut tuli ahtaa kahdeksan paikkaiseen neliveto Land Cruiseriin. Ei ollut helppo homma, mutta kyllä jokaiselle kassille joku kolo löydettiin.

Saarelle piti ottaa lautta noin 15 kilometrin ajomatkan päästä. Lauttamatka vei vain hetken ja kohta neliveto Toyotamme kiisikin kiltisti muiden perässä jonossa pitkin leveää hiekkarantaa. Ensimmäiset dingot nähtiin jo muutaman minuutin päästä. Niiden vieressä rannalla lojui delfiinin luuranko ja kauempana manaatin (merilehmän) ruho, joita toinen dingoista söi. Matka jatkui rantaa pitkin ja noin 20 minuutin päästä saavuimme pieneen lomakylään. Sinne jätimme yhden peräkärryistämme ja suuntasimme sisämaahan. Hiekassa on yllättävän vaikea ajaa; vähän niin kuin lumessa, mutta kiinni jää helpommin. Autot rullasivat jonossa pitkin sademetsään tehtyä yksikaistaista hiekkatietä. Matka oli kaikkea muuta kuin tasainen.

Ensimmäinen pysäkki oli kuuluisa turkoosin sininen sisämaajärvi, Lake Mackenzie. Siellä syötiin jengimme kesken lounasta ja loppuaika kuluikin biitsillä makoillessa. Hiekka oli lumenvalkoista ja kuten sanottu, vesi turkoosinsinistä. Vesi ei kuitenkaan lämpimästä säästä huolimatta ollut niin lämmintä. Parin tunnin jälkeen jatkettiin kohti pohjoista. Meikäläinenkin pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan vasemmalla puolella. Nousuvesi teki tuloaan ja vesi roiskui kun kiidetiin rannalla. Turvallisuussyistä saatiin kuitenkin ajaa vain maksimissaan 60 km/h. Vähän ennen leirille tuloa jouduimme ylittämään suhteellisen leveän puronsuiston rannalla. Vettä oli ehkä noin 35-50 senttiä ja meri vatkasi sitä puolin ja toisin, mutta hyvin siitä selvittiin. Edelleenkin siis olin ratissa!

Illaksi päästiin leiripaikallemme, missä edellispäivän ryhmä myös majaili. Tehtiin illalliseksi meille mukaan pakattuja naudanpihvejä ja sen kanssa perunasalaattia. Hyvää oli! Safarinjohtajamme Jake ilmaantui yhdessä vaiheessa peltisen astian kanssa lähelle kokkauspistettä ja kaikki kerääntyi sen ympärille. Astian sisällä oli python –käärme, joka oli juuri myös syönyt illallista. Sen näki, sillä käärme pullotti keskeltä. Kohta saatiin lisää eksoottisia eläimiä joukkoomme, sillä yksi muista ryhmänvetäjistä oli juuri saanut hain. He kokkasivat sen ja jokainen sai maistaa. Lohi maistuu kyllä paremmalta!

Indian Head 

Ilta kului pitkälti jutellessa ja tissuteltaessa. Käytiin rannallakin pyörähtämässä. Seuraavana aamuna osa porukasta koki ikävän yllätyksen; joidenkin tyyppien kamerat oli tippuneet hiekkaan eivätkä enää toimineet.

Champagne Pools

Keskiviikko aamuna meidän oli määrä lähteä puoli yhdeksään mennessä. Kaikki krapulaiset eivät kuitenkaan päässeet ihan niin aikaisin ylös. Lähdettiin kaiketi tuntia myöhemmin. Ensimmäinen kohde oli Indian Head, joka on jonkinlainen kivistä koostuva korkea niemeke melkein saaren päässä. Sieltä käveltiin noin puolen tunnin verran Champagne Poolseille eli rantakiviin kaivertuneille pienille altaille, jotka olivat täynnä merivettä. Aina välillä aallot löivät niin korkealle, että vettä joutui altaisiin. Vedestä syntyvä vaahto selittänee niille annetun nimen. Nähtiin myös valaita jotka hyppivät korkealle kaukana merellä sekä muun muassa rausku joka ui ihan lähellä rantakallioita.

Eli Creek

Altaiden jälkeen käytiin leirillä lounastamassa, minkä jälkeen käytiin vielä katsastamassa saarelle 1930-luvulla haaksirikkoutuneen Maheno –laivan hylky sekä läheinen kirkasvetinen puro, Eli Creek. Kävelimme puron päähän ja sitten pohjaa pitkin takaisin rannalle. Vesi oli aivan mielettömän kirkasta.

Ilta kului pitkälti samanlaisissa merkeissä kuin edellinenkin. Tämä yö ei ollut teltassa niin kylmä ja musta ainakin tuntui, että uni maittoi paremmin.

Lake Wabby

Torstaina päivä alkoi sillä, että siivottiin jälkemme, pakattiin auto ja sen jälkeen suunnattiin vielä yhdelle toiselle sisämaajärvelle nimeltänsä Lake Wabby. Järven vesi ei ollut ihan niin kirkaista kuin Lake Mackenzien, mutta mikä teki järvestä erikoisen oli se, että se on ikään kuin syntynyt hiekkadyynien kupeeseen. Osa porukasta käveli järvelle hiekkadyynien päältä ja vyöryi lopun matkaa suoraan järveen. Vesi oli aikas jäätävää, mutta pienen hetken jälkeen ihan siedettävää. Päivä oli muutenkin pilvinen. Molemmat edelliset olivat olleet täysin pilvettömiä.

Lake Wabbyn jälkeen syötiin pikainen lounas ja sen jälkeen olikin jo aika ajaa saaren eteläosiin ja ottaa lautta takaisin mantereelle. Autot palautettiin ja siivottiin. Päätettiin vielä porukkamme kesken käydä syömässä fish & chipsit ja päästä eroon lopuista viineistä ja kaljoistamme. Australiassa saa siis tuoda omat juomat ravintolaan, mutta siitä peritään korkkausmaksu. Jotain sellaista siis mitä meillä Suomessa ei todellakaan tehdä! Ilta päättyi siihen että käytiin katsomassa vielä irlantilaista muusikkoa viereisessä hostellissa.

Campsite

Perjantaina osa ryhmästä jatkoi vielä sellaiselle delfiiniristeilylle, johon kuului delfiinin syöttämistä rantavedessä. Lähtö oli jo puoli seitsemältä eli unta ei ihan hirveästi saanut taaskaan. Risteily oli ihan kiva, mutta olin ajatellut, että delfiinejä saisi koskeakin. Kyllä ne kuitenkin kalat kädestä söivät.

Sitten olikin jo aika jättää Rainbow Beach taakse ja jatkaa kohti pohjoista. Meidän porukkaan kuulunut Stuart lupasi että pääsisin hänen kyydissä Bundabergiin. Lähdettiin matkaan ja jo heti alkumatkasta päätin, että voisin tullakin hänen kyydissään Airlie Beachille asti. Kyseessä oli noin 950 kilometrin eli kymmenen, yhdentoista tunnin ajomatka. Välimatkat Australiassa on todella pitkiä.

Päätettiin lounastaa Bundabergissä ja jatkaa siitä sitten ylöspäin. Matkaa oli jäljellä ehkä noin 35 kilometriä kun auto yhtäkkiä sammui. Stuartkaan ei oikein osannut sanoa, että mikä siihen tuli. Loppujen lopuksi jouduttiin soittamaan hinausta auto ja palaamaan 25 kilometrin päähän Childersiin. Vika osoittautui hyvin pieneksi ja matkaan päästiin 2.5 tunnin jälkeen, johon kuului siis 1.5 tuntia odottamista tienvarressa. Bundaberg jätettiin suosiolla väliin ja päätimme ajaa koko matkan Mackayhin asti, joka sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä Airlie Beachilta etelään.

Mackayssa löydettiin suht ok hintainen motelli johon majoituttiin. Kilometrejä oli kertynyt iltaan mennessä 850 mukaan lukien se pieni lenkki, joka jouduttiin hinausauton kanssa tekemään. Aamulla lähdemme sitten yhdeksän maissa kohti Airlie Beachia!

PS. Tiesithän, että kuvat aukeavat isommaksi, mikäli niitä klikkaa hiirellä? :)

August 8^th-12^th Fraser Island

Rainbow Beach

Monday morning was free or that’s at least what I thought it would be. I had to go shopping and get myself new swimming pants because the ones that I brought from Finland kept falling off. I don’t think anyone would like to witness that on Fraser Island.

I had a dolphin cruise booked for the afternoon, but the agency wanted to cancel it because I was the only one that had signed up. I ended up taking a dolphin feeding cruise instead for Friday morning. At two o’clock we would have our little orientation for Fraser Island. Until that I was just relaxing on the beach.

At two all of use were gathered around for the orientation. They just showed us two videos about the rules and such on the island. Fraser Island is basically just a massive sand dune which has gotten a rainforest coverage as the time has passed. There are small inland lakes and creeks on the island. As it is also a national park, there are plenty of rules for preserving the island. These include, for example, a total ban on glass, campfires and using detergents as well as dumping waste outside designated spots. There are wild dingoes living on the island and it is not possible to swim in the sea because of sharks.

 

There were three 4x4’s that took part in our safari and each 4x4 formed a group. I was in group B and there were 8 of us: Carrie, Alexis, Stuart and sisters Emma & Sophie from the UK, two Germans, Anja and Lukas and then of course me. I sure didn’t mind being the only Finn. It’s much nicer that way. Actually I haven’t seen any (random) Finnish people since I left Brisbane.

For the rest of the time we were just getting to know each other as well as discussing how to drive safely on the island. Of course we all had to place orders on the alcohol we wanted to have with us. It’s a must to drink a little goon when on the island! After the orientation, we headed to the nearby sand dunes and did some sand surfing. Also, there was a very nice view over the village when the sun was setting. Later some of us did go out to check the nightlife of Rainbow Beach. We didn’t go for too late as all of us had to be out of bed by six next morning.

Tuesday morning came fast. You could only take a small backpack to the island so everyone took rest of their stuff to the hostel luggage room. There were pancakes for breakfast, after which we started packing up the 4x4’s that had come to the hostel backyard. Sleeping bags, food and other stuff, such as drinking water, plates, cutlery etc. had to fit into a Toyota Land Cruiser with 8 people in it. It wasn’t too easy, but we managed to find a little hole for everything we needed.

Lake Mackenzie

There was a short ferry ride to the island and soon our 4x4 was running along a long, wide beach in a group of two other cars. We saw our first dingoes only minutes after the landing on the island. There was a half a skeleton of a dolphin and further away a dead sea cow (manatee) that one of the dingoes was eating.  We continued towards the top of the island and after 20 minutes we came to a resort, where we left the trailer from the lead car so that we could head inland. It is surprisingly difficult to drive in the sand. It is a bit like driving in the snow, but it’s less slippery, but easier to get stuck. The cars were all going in a nice queue on a single lane “road” built inland. The ride was pretty bumpy!

The first stop was scheduled at the turquoise blue Lake Mackenzie. Our group had an early lunch and the rest of the time there was just chilling at the white beach. The weather was perfect, but the water in the lake wasn’t that warm. All of us did take a dip, however. After a couple of hours we headed back to the resort and then again towards the top of the island where our camp was located. I got to drive this time. It was my first time on the left. The tide was getting higher as we got back to the beach. The water was splashing every once in a while as the tide hit the beach. For security reasons we could only drive maximum 60 km/h and I started understand why. Right before arriving at the camping site, we had to cross a fairly wide and deep creek. There was maybe 35-50 centimeters of water at that spot, but the tide made it higher and lower all the time. Getting across it wasn’t difficult, but I guess everyone was a bit excited.

Yesterday’s groups were also staying at the campsite, which we discovered after arriving there. First we had some tea and cookies, but soon we were cooking our dinner, potato salad and steak. It was good. Suddenly our group leader, Jake, showed up with a big metallic bucket. There was a python inside of it that had already had its dinner. You could see it was digesting something. Soon we things got even more exotic as one of the other group leaders came to the camp with a shark that he just had gotten. At the end of the night they cooked the shark and everyone got a bite. I prefer salmon.

Indian Head 

The rest of the night was pretty much discussion and drinking games. We all headed to the beach as well. Some of us got their cameras broken because of the sand so you should always be careful with cameras on the beach!

Champagne Pools

Wednesday morning we were supposed be going by 8.30. I don’t think any of us quite made it, 

especially those suffering from a bit of a hangover. I reckon we left about an hour late. First we visited Indian Head, which is a small headland near the top of the island. The headland itself is quite high and rocky unlike the other parts of the island. It was about half an hour 

Eli Creek

walk to Champagne Pools from Indian Head. They are small pools 

covered in the rock next to the sea, which are filled with sea water. Every now and then a wave hits the shore so high that the pools get some of that too. The water creates small bubbles that enter the pools, hence the name. We also saw whales jumping far in the say and a ray fish that was swimming right next to the shore.

It was lunch time so we headed back to the camp. After that we visited the Maheno wreck close to the camp and then drove further down to Eli Creek, which is a crystal clear fresh water creek from the inland. We walk up along the creek and then back down literally in the creek.

Campsite

The rest of the night was pretty much similar to last night. Although this night wasn’t as cold as compared to the night before. It was much nicer to sleep in the tent.

Thursday morning was packing and cleaning up the campsite. Before heading back to mainland we visited another inland lake, Lake Wabby. The water wasn’t  as clear as at Lake Mackenzie. However, what made Lake Wabby worth visiting was that the lake was located deep in between a forest and a massive sand dune. Some people literally rolled into the water along the dune! The water was quite freezing, but after a while it became somewhat more tolerable. The day was cloudy as well. Luckily, the past two days had treated us with clear blue skies and high temperatures.

Lake Wabby

After Lake Wabby we had a quick lunch and then it was time to make our journey back to the barge, or ferry as some would call it. After we reached mainland we took the cars back to the rental place and cleaned them a bit. At night, our group decided to have fish & chips at a nearby restaurant and, of course, get rid of the goon and beer leftovers from the island. Luckily, in Australia you’re allowed to bring in your own alcohol so we could enjoy all that goon with the food. BYO is something we would never be allowed to do in Finland! The night ended at a gig at the hostel next door, where an Irish singer was performing.

On Friday part of the group had booked their dolphin feeding cruise as well. The trip featured a cruise to an island, where you could feed dolphins at the beach. The departure time was 6.30 so we had to get up early once again. The cruise was nice, but I had thought we could actually touch the dolphins. They did eat their fish from our hands though.

Then it was time to leave Rainbow Beach behind and continue towards north. Stuart, who belonged to our group, had promised to give me a lift to Bundaberg. Shortly after we had left, I decided I would actually skip Bundaberg and head directly to Airlie Beach with him. It was about a 950 kilometre trip, which means 10 or 11 hours of driving. As you can see, the distances in Australia are huge!

We decided to have lunch in Bundaberg and then continue towards north. We were maybe 35 kms from Bundaberg, when the car suddenly stopped. Even Stuart couldn’t say what was wrong with it. At the end we had to get it towed and return to Childers, which was 25 kms away. It was just a minor problem and we could keep going after 2.5 hours, including 90 minutes of waiting aside the road. We decided to skip Bundaberg after all and drive all the way to Mackay, which is about 90 minutes south of Airlie Beach.

We found a fairly priced motel in Mackay. At this point we had driven 850 kms including and were exhausted. We would head off to Airlie Beach the first thing in the morning!