Cairns & Cape Tribulation

18.-23. elokuuta, Cairns

Torstaina mun oli tarkoitus jatkaa kohti pohjoista. Kyytiä en ollut järjestänyt, sillä olin ajatellut kokeilevani onnea ja liftaavani jälleen. Lähdin kävelemään kamppeineni kohti Airlie Beachin liepeitä ja jo matkalla sain kyydin eräältä paikalliselta Prosperpineen, joka on ihan Airlien vieressä. Hän myös kertoi, että kaupungissa tarvittaisiin tomaatinpoimijoita. Käväisin paikallisessa motellissa kyselemässä töiden perään, mutta nainen, jonka kanssa puhuin, oli sen verran töykeä, että en sitten edes harkinnut töihin jäämistä.

Mun olisi pitäytynyt sitoutua neljäksi viikoksi majoitukseen heidän kanssaan. Työpäivät olisivat pitkiä ja vapaapäiviä olisi harvakseltaan. Kaiken lisäksi palkka maksettaisiin per poimittu kori, eikä suinkaan tuntitaksana. Naisen mukaan reppureissaajat tulevat tänne vain hukkaamaan heidän aikaansa ja he haluavat töihin vain sellaiset, jotka ovat valmiita sitoutumaan. Olisin sinänsä kyllä ollut valmis, mutta palkanmaksu ei houkuttanut eikä kyllä sekään, että sitoutuisin johonkin sellaisiin, mitä en ollut edes kokeillut tehdä!

Eipä siinä mitään, sitten vain tienvarteen ja peukalo pystyyn. Liikennettä oli aika vähän. Odotin pari kymmentä minuuttia. Muutama auto pysähtyi, mutta kaikki tarjosivat kyytiä takaisin Airlieen. Odotin toiset 20 minuuttia, ja kolmannet. Sitten annoin periksi. Saksalainen kaverini Lukas olisi tänä iltana menossa yöbussilla Cairnsiin, joten päätin mennä samaa matkaa. Townsvilleen ehtisin myöhemminkin käymään.

Loikoiltiin Lukaksen kanssa laguunilla loppupäivä, syötiin hyvin ja sitten kahdeksan maissa suunnattiin bussipysäkille. Matka kesti 10 tuntia ja bussi oli melko täysi. Alkumatkasta istuttiin vierekkäin, mutta tunnin jälkeen pari matkustajaa jäi pois ja onnistuin saamaan itselleni kaksi paikkaa, että pystyin vähän oikaisemaan. Unta ei tullut paljoakaan, mutta matka meni kuitenkin aika nopeasti.

Kun perjantaiaamu valkeni niin oltiinkin jo 600 kilometriä pohjoisempana reilun sadan tuhannen asukkaan Cairnsissa. Yhdet irlantilaiset tytöt olivat myös tulleet samalla bussilla ja yhdessä heidän kanssaan minä ja Lukas leiriydyttiin paikallisen laguunin liepeille todistamaan auringonnousua. Kello oli siis vähän yli kuusi aamulla. Myöhemmin käytiin McDonaldsissa aamiaisella ja seuraavat 7 tuntia vietettiin laguunilla aurinkoa ottaen. Lämpötila oli huimat 32 astetta eli kyllä kelpasi! Hostelliin kävin kirjautumassa kolmen maissa iltapäivällä. Heiltä oli lähdössä aika paljon väkeä pois, joten olisi ehkä mahdollista päästä tekemään töitä heille niin, että majoitus on ilmainen.

Cairns Lagoon

Menin melko aikaisin nukkumaan, koska olin tosi väsynyt edellisyön matkasta. Lauantaina olisi sitten vuorossa vähän viihteelle menoa, koska oli Lukaksen viimeinen viikko Australiassa. Hän lentäisi kotiin Saksaan tiistaina melkein kokonaisen vuoden jälkeen! Kävin päivällä kuitenkin kiertämässä kaupunkia ja kasvitieteellistä puutarhaa. Tapasin sattumalta myös Sydneyssä 4 kuukautta sitten tapaamani brittiläisen Georgen, joka oli juuri aloittanut työt kaupungissa. Australissa on siinä mielessä hauska matkustaa, että samoihin ihmisiin törmää eri paikoissa, sillä reppureissaajat yleensä vierailevat samoissa kohteissa. Toiset matkaavat etelästä pohjoiseen ja toiset pohjoisesta etelään.

Illalla käytettiin hyödyksi Cairnsin julkisia grillauspaikkoja yhdessä irlantilaisten tyttöjen kanssa ja kokattiin dinneriä. Grillatiin naudanlihapihvejä, maissia ja valkosipulipatonkia. Sen jälkeen siirryttiin viereiseen puistoon nauttimaan Cairnsin 50-vuotisfestivaaleista, joihin kuului ilmaiskonsertteja. Eurooppalaiseen tapaan nautittiin tietenkin viiniä samalla. Kun oltiin poistumassa konserttipaikalta jatkamaan läheiseen pubiin, poliisi takavarikoi viinit! Australiassa on nimittäin laitonta juoda alkoholia julkisilla paikoilla. Onneksi neljän litran viinitonkka (halvinta ja huonointa viiniä) maksaa täällä vain 8 euroa niin ei tuntunut kovin pahalta heittää osaa maahan. Loput olivat tietenkin turvallisesti repusssa, jota poliisit eivät älynneet tutkia.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa lepopäivä. Mun huoneessa oli saksalainen poika nimeltään Moritz ja hänen kanssa mentiin loikoilemaan aurinkoon. Jaettiin vähän kokemuksiamme työtilanteesta. Cairnsissa ei ole tällä hetkellä kovinkaan paljon töitä tarjolla. Päätin alkaa etsimään heti huomenna.

Maanantaina olikin sitten aika alkaa tutkimaan työtilannetta vähän tarkemmin. Tarkoitus oli siis löytää nk. ”specified workin” piiriin kuuluvaa työtä eli lähinnä maatalouteen liittyviä töitä, jotta voisin mahdollisesti saada vielä tulevaisuudessa toisen Work & Holiday –viisumin, mikäli tänne halajan uudelleen. Satokausi banaanien osalta on tältä erää ohi. Seuraavana on vuorossa perunat, joita aletaan nostaa maasta parin viikon päästä. Olin ajatellut työn saannin olevan ehkä vähän helpompaa, mutta en tokikaan lannistunut. Eipä ne työt Sydneyssäkään vastaan kävelleet!

Tutkiskelin nettiä vähän tarkemmin ja sain selville että läheiseltä Tablelandsin alueelta löytyy suurin osa Cairnsin seudun töistä. Julkiset liikenneyhteydet ovat kuitenkin huonot eli vaihtoehdoksi jäisi vuokrata auto ja käydä ajelemassa ympäriinsä. Cairnsin pohjoispuolella on myös luonnonkaunis Cape Tribulation, joka on ikään kuin kansallispuiston ja rantakohteen sekamuoto. Mieleen juolahti ajatus, että voisin yrittää etsiä netin kautta muita ihmisiä, jotka haluaisivat käydä Cape Tribulationissa ja voisimme yhdessä vuokrata auton ja jakaa siitä syntyvät kustannukset. Ilta oli myös Lukaksen viimeinen Australiassa, joten lähdimme juhlistamaan sitä vielä kaupungille.

Kuranda

Tiistaina löysin heti pari saksalaista tyttöä, jotka halusivat vuokrata auton ja lähteä reissuun Cape Tribulationille. Tapasimme puolen päivän jälkeen ja kävi ilmi, että meitä olisi koossa viiden hengen porukka. Päädyimme kahden päivän pituiseen retkeen niin että yöpyisimme Port Douglasin kaupungissa Cape Tribulationin eteläpuolella ja ajaisimme seuraavana päivänä Tablelandsien kautta takaisin Cairnsiin, jotta voisin käydä kyselemässä töitä samalla reissulla. Koska olin ainoa yli 21-vuotias porukassamme, ajaminen lankesi minun kontolleni, sillä se on ikäraja, jota useimmat autonvuokraajat noudattavat. Vähän kyllä hirvitti vasemman puoleinen liikenne, mutta onneksi mulla olisi tukijoukkoja auto täynnä!

Saatiin yhdestä pienestä vuokraamosta tosi hyvä tarjous. Valkoinen neliovinen Toyota Corolla kahdeksi päiväksi hintaan 130 AUD. Kun tuon jakaa viidellä, ei yhden hengen osuudeksi jää kuin 26 dollaria tuolta kahdelta päivältä. Bensat joudumme tietenkin kustantamaan, mutta jos vertaa reissulle todennäköisesti tulevaa hintaa 130 dollarin päiväretkiin muiden turistien kanssa, on säästö melkoinen.

24.-26.8 Cape Tribulation

Keskiviikkona aamulla Luise, Lena, Fenja, Esra ja Mika lähtivät kohti pohjoista tien vasenta puolta ajaen. Se sujui yllättävän hyvin, vaikka oudoltahan se aluksi tuntui. Muutaman kerran laitoin tuulilasinpyyhkijät päälle, kun halusin vilkuttaa ja oikealle käännyttäessä katsoin aina automaattisesti taakse, vaikka mun olisi tietenkin pitänyt pitää silmällä vastaantulevaa liikennettä. Auto oli onneksi automaattivaihteinen niin ei tarvinnut vasemmalla kädellä alkaa nykimään vaihdekeppiä. Jostain syystä auton takajousitus oli todella huonossa kunnossa. Jo alkumatkasta jouduttiin soittamaan vuokrausliikkeeseen ja kysymään pitäisikö asialle tehdä jotain, kun auton takapää ottaa kiinni renkaisiin ajaessa ja etenkin kun kyseessä on mäkinen tie. Liikkeen vastaus tähän oli, että auto on vanha. Selvä.

Cow Bay

Pysähdyttiin ensimmäisenä Kurandassa, missä sijaitsee hieno vesiputous. Paikalle pääsisi myös maisemajunalla. Lippujen hinta vaivaiset 70 dollaria menopaluuna. Ei kiitos. Tytöt olivat paistaneet meille lättyjä ja söimme ne keskieurooppalaiseen tapaan nutellan kera. Matka jatkui kohti pohjoista ja Cape Tribulationia. Matkalla pysähdyttiin milloin milläkin näköalapaikalla ottamassa kuvia hienosta rantamaisemasta.

Ennen Cape Tribulationille saapumista oli vuorossa joen ylitys lossilla. Tästä huvista Australian valtio laittoi meidät maksamaan 22 dollaria menopaluu –matkalta. Joki oli ehkä 200-300 metriä leveä. Ennen varsinaiseen määränpäähämme saapumista oli vielä luvassa korkealle vuorelle nousu ja sitten yhtä mutkikas lasku alas. Oli huvittava ajella sellaisissa maisemissa. Pohjanmaan lakeuksilla harvemmin joutuu jarruttamaan mäkeä alas tultaessa.

Söimme lounasta Cow Bayn rannan lähettyvillä. Tämä biitsi oli meikäläisen mielestä koko reissun hienon paikka. Valkeaa hiekkaa oli koko rannan leveydeltä ja rantaa reunustivat erilaiset trooppiset kasvit ja tietenkin palmupuut. Harmiksemme ilma oli vähän pilvinen ja aurinko paistoi silloin tällöin. Vesikään ei ollut ihan yhtä turkoosia kuin esimerkiksi Whitsundaysilla.

Itse Cape Tribulationille oli vielä parinkymmenen kilometrin ajomatka. Tie oli täynnä hidastustöyssyjä (?) ja koko ajan sai olla jarruttamassa ja kiihdyttämässä. Sää ei perille tultaessa ollut yhtään parempi, mutta ranta oli silti todella vaikuttava, vaikka ei suinkaan Cow Bayn veroinen. Tehtiin jokainen taholtamme pieni kävely, minkä jälkeen katsastettiin viereinen Myall Beach. Tämän jälkeen olikin aika lähteä etsimään majoitusta, sillä olimmekin poikkeuksellisesti päättäneet jäädä Cape Tribulationille yöksi. Ensimmäisessä paikassa meille oltiin niin töykeitä ettei edes haluttu jäädä sinne. Toinen paikka oli kallis, ja kolmas täynnä. Tässä vaiheessa oltiin risteilty ympäri Cape Tribulationia ja menimme takaisin ensimmäiseen paikkaan. Sieltä sitten saimme huoneen. Illallinen maistui siinä vaiheessa, kun kellokin oli jo lähemmäs yhdeksän.

Crocodile!

Torstaiaamuna yritettiin herätä auringonnousua katsomaan, mutta sää oli niin pilvinen, että mentiin takaisin nukkumaan. Päästiin vihdoin ylös puoli yhdeksän maissa ja aamupalan jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin päin. Pari hostellivierasta antoi meille vinkin, että yhden joen varrella olisi mahdollista nähdä villejä krokotiileja. Kävimme tietenkin katsastamassa paikan ja siellähän yksi krokotiili lepäili joen toisella rannalla.

Port Douglasiin saavuttiin puolen päivän maissa. Syötiin lounasta ja käytiin katsastamassa muutama nähtävyys. Kun käveltiin yhdelle näköalapaikalle, paikallinen turistibussi täynnä japanilaisia matkailijoita poimi meidät kyytiin ja vei ylös asti! Port Douglas oli kuin mikä tahansa muu turistirysä ja ei sitten viihdytty siellä sen kummemmin.

Port Douglas

Tablelandseilla ensimmäinen pysähdys oli Mareebassa, jossa sijaitsee kanatehdas. Olin kuullut, että pari suomalaista asuu kaupungissa ja ovat juurikin tuossa tehtaassa töissä. Käväisin paikallisessa työkkärissä kysymässä olisiko töitä tarjolla, mutta ei kuulemma ollut. Nainen otti kuitenkin nimeni ja yhteystietoni ylös ja lupasi soitella, jos jotain kuuluisi. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsi Atherton. Siellä kävin yhdessä reppureissaajille tarkoitetussa ”työhostellissa” kysymässä töiden perään, mutta saman vastauksen sain sieltäkin. Pyysivät olemaan parin viikon päästä yhteydessä uudelleen.

Ehdittiin vielä ennen auringonlaskua ajamaan etelään Milaa Milaan vesiputoukselle, missä muut halusivat käydä vielä uimassa. Sitten olikin aika ajaa takaisin Cairnsiin ja palauttaa auto ehjänä takaisin. Oli kyllä tosi mukava tapa matkustaa näin kerrankin ja ilman muuta harkitsen uudelleen autonvuokrausta. Pystyy paljon paremmin suunnittelemaan ja näkemään haluamansa asiat.

Milaa Milaa Falls

Perjantai kuluikin sitten pyykkiä pesten ja matkasuunnitelmia tehden. Kuten jo eilen olin huomannut, ei alueella ollut tällä hetkellä ihan kovasti töitä. En ollut muutenkaan oikein viimeisen päälle tykästynyt Cairnsiin kaupunkina. Kovasti oli turisteja ja reppureissaajia joka paikassa. Paljon mieluummin näkisin aitoa, oikeaa Australiaa ja voisin mennä vaikka Outbackille töihin, mikäli sellainen mahdollisuus mulle suotaisiin. Siksipä ihan oikeasti mietin vaihtoehto siirtyä muutama tuhat kilometriä länteen, missä töitä pitäisi olla enemmän kuin tekijöitä.

Lähetin sähköpostia yhteen työnvälitystoimistoon Länsi Australiassa ja heidän mukaansa mulla oli ihan hyvää työkokemusta. Pyysivät täyttämään vielä hakemuksen ja sitten kertomaan, mikäli heillä olisi tarjottavana yhtään minua kiinnostavaa paikkaa. Kaikissa oli alkamispäivämääränä kuitenkin ”asap” eli mahdollisimman pian. Sovimme toimiston työntekijän kanssa, että siirtyisin ensin Länsi Australiaan ja alkaisin vasta sitten hakea töitä. Olen siis aika vakuuttunut, että niitä pitäisi sieltä löytyä.

Luvassa on noin 3000 kilometrin bussimatka Kununurran kaupunkiin, joka sijaitsee ihan Länsi-Australian ja Pohjois-Territorion rajalla. Nousenkin jo tänä iltana yöbussiin, joka lähtee kohti Townsvilleä. Sieltä jatkan sunnuntaiaamuna kohti länttä ja Mount Isan kaivoskaupunkia. Mount Isasta pitäisi edelleen parin päivän jälkeen jatkaa Katherinen pikkukaupunkiin Pohjois-Territorioon ja sieltä sitten Länsi-Australian puolelle.

Seuraavaan päivitykseen voikin siis mennä aikaa, sillä luvassa on kymmeniä tunteja istumista bussissa ennen kuin olen määränpäässä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saavun Kununurraan torstaina tai perjantaina, mutta bussipassi on nk. Joustava eli muutoksia pystyy tarvittaessa tekemään. Hyvää matkaa minulle.

August 18^th -23^rd Cairns

On Thursday,  I was supposed to head up north again. I hadn’t arranged any kind of transportation for myself, because I had thought I’d give hitchhiking another try again. I left Airlie Beach walking that morning with all of my baggage and it didn’t take me long until a man offered me a lift to nearby Proserpine. He told me there might be work available in one of the hotels in town. He advised me to go there and so did I. There was a woman I talked to and she told me they needed tomato pickers immediately.  She also told me I would have to commit to 4 weeks of accommodation with them in advance in order to get the job.

I decided not to. The pay was by the bin for picking tomatoes, i.e. I would receive a certain amount of money per a bin of tomatoes. The working days were supposed to be long and I would only get a day off once in two weeks. Also, the woman was rude. She told me that in her opinion many backpackers come there to waster their time by not committing to their work. I would have possibly been able to commit, but I thought it would have been too risky considering that I never even tried picking tomatoes before. I would lose a considerable amount of money with the rent paid in advance in case I couldn’t do the job for some reason.

Well, I was sure there was going to be other jobs awaiting in the north so I headed to the highway and put my thumb up for a ride. There wasn’t too much traffic. I waited for 20 minutes. A couple of cars stopped, but they were all going to Airlie Beach. I waited for another 20 minutes, and another. Then I gave up. My German friend Lukas was taking the night bus to Cairns tonight so I decided to join him. I could visit Townsville another time.

Lukas and I spent the rest of the day at the lagoon again. Before taking the bus at eight, we had dinner at a local pub. The trip to Cairns took 10 hours and the bus was quite full. At the beginning of the trip, we had to sit right next to each other, but luckily after an hour a few passengers got off so I could have two seats on my own. Although I was much more comfortable, it was hard to get sleep. I think I slept 2-3 hours, maybe more. Anyhow, the trip seemed to be over quite quickly.

As Friday morning came, we were already 600 kilometres north, in the city of Cairns that has a population of around 160,000. Two Irish girls that we knew, had also been on the same bus and together with them Lukas and I headed to the local lagoon to witness the sunrise. It was right after 6 o’clock in the morning. Later we had breakfast in McDonald’s and the next 7 hours we spent sunbathing and swimming at the lagoon. The temperature rose as high as 32 degrees (Celsius) so it was very warm. I checked into my hostel around three o’clock in the afternoon. They told me there were lots of people leaving Cairns so they might have a live-in position for me meaning that I could work for my accommodation.

Cairns Lagoon

I hit the bed quite early, as I was very tired from the bus ride. Saturday was supposed to be a night out, because it was Lukas’ last weekend in Australia. He’d be flying back to Germany on Tuesday after spending a full year here. I made a little walking tour around the city and the botanic gardens during the day. I also bumped into a British guy who I met in Sydney 4 months back. It’s funny how you meet the same people again and again when traveling in Australia, because everyone is either traveling up or down the East Coast.

In the evening Lukas, I and the girls decided to utilize the public barbecue spots near the lagoon and cooked some dinner. We had steak, corn and garlic bread. There was an ongoing free festival in the city so we decided to go and listen some bands after eating. Europeans as we are, we would also drink wine (in public) when watching the bands. When we were leaving the festival area to a nearby pub, the police stopped us and ordered us to toss our drinks onto ground. Namely, it is illegal in Australia to drink publicly! Luckily, you can buy “goon” (a 4-litre cheap and shitty box wine) for only 8 euro so we didn’t face substantial financial losses when having to toss that down. The rest of the wine was safely in Lukas’ backpack, which the police didn’t realize to search.

I devoted Sunday for resting. There was a German guy, called Moritz, in my room and he and I went chilling out by the lagoon. We discussed the employment situation a bit. There is not that much work available in Cairns at the moment. I decided to start looking the first thing in the morning.

Monday was the day devoted for more detailed job hunting. I was looking for “specified work”, i.e. rural (farm) work that qualifies for a visa extension in case I would like to come back to Australia at one point the future. The banana crops are still growing at the moment and the potato crops are ready in a few weeks. I had thought it would be slightly easier to find something, but obviously I was not going to give up. It wasn’t like the job found me in Sydney, quite the opposite actually!

I was doing a bit of research over the internet and found out that there might be work available in the nearby Tablelands region. Public transportation into the area is quite bad (and expensive) so one choice would be to rent a car and then drive around the area and look for work. As Cape Tribulation National Park is located north of Cairns, it crossed my mind that it would be a good idea to combine these two things and look for other people online to split the costs.  Monday night was Lukas’ last night in Australia so naturally we went out, for one last time!

Kuranda

On Tuesday  I managed to find two German girls that would be up for renting the car and doing a little tour to Cape Tribulation and the Tablelands. We met in the afternoon to discuss the details and it turned out there were five of us going. We decided to do a two-day/one-night trip so that we would spend the night in Port Douglas after visiting Cape Tribulation on the first day and then driving through the Tablelands on the next so that I would be able to do some job hunting. Because I was the only one over 21 years old of age, I had to drive the car, as that is the limit for most rental companies. I was slightly frightened because of the left traffic, but luckily I had a car full of supporters!

We got a pretty good offer from a small rental place: a white, 4-door Toyota Corolla for two days costing us only AUD 130. When you divide that by five, it’s only 26 dollars per person! Of course we will have to pay for the petrol, but if you compare that to a day-trip with other tourists costing 130 dollars, it’s still pretty cheap.

August 24^th-26^th Cape Tribulation

On Wednesday morning Luise, Lena, Fenja, Esra and Mika left for north driving correctly on the left side of the road. It wasn’t that bad after all, although it was weird at first. A couple of times I turned on the wipers instead of blinkers and when making a right turn I automatically look back although I had to yield for crossing traffic. Luckily the car was automatic so I didn’t have to worry about changing gears with my left hand. For some reason the suspension on the car was crap. Already in the beginning we had to phone the rental place to ask whether should bring the car back as it was making a lot of noise when the tires kept hitting the body of the car when going over bumps. Their answer was that the car is old. Alright.

Cow Bay

We had our first stop in Kuranda, where there is a famous waterfall. You could also take a scenic train there, and pay 70 dollars for a return trip. No thank you. The girls had made us some pancakes and we eat them with nutella. Then we continued the journey towards north and Cape Tribulation. We made a few stops on the way where there were loads of lookout points.

To enter Cape Tribulation, we had to take a cable ferry over the river. For doing so, the Australian government charges you 22 dollars for a return trip. Fair enough, although the river wasn’t wider than 300 metres! Before arriving in our final destination, we still had to drive onto a somewhat high mountain, or a hill and then slide it down. For me it was a lot of fun, as we don’t have that in Finland. It’s simply too flat.

We had lunch at Cow Bay Beach, which was one of my favorite spots of the trip. The beach was covered by white sand and bordered by tropical fauna and palm trees. Unfortunately, the day was a bit cloudy so the sun was shining only every now and then. Neither was the water as turquoise as in the Whitsundays.

It was about 20 more kilometers to Cape Tribulation from Cow Bay. The road was full of speed bumps so I was either accelerating or braking all the time. The weather wasn’t any better as we got there. The beach was stunning, though, but I’d still prefer Cow Bay. All of us did a walk individually around the beach, after which we went together to the nearby Myall Beach. Then it was the time to start looking for accommodation, as we decided to stay at Cape Tribulation after all. A man in the first hostel was so rude that none of us wanted to stay there. The second motel was expensive and the third hostel was so full. At this point, we had been around Cape Tribulation and it was getting late, so back to square one. Luckily they had vacancy. Dinner was so good.

Crocodile!

On Thursday morning we woke up to see the sunrise. However, it was so cloudy that it couldn’t be seen so we went back to bed. Everyone woke up again around 8.30. We had breakfast, checked out and started our drive back to Cairns, with a few stops of course. Some guys at the hostel gave us a hint that there might be wild crocodiles at a small river near the beach a couple of kilometers down from the hostel. We decided to check that out and there were in fact one crocodile on the other side of the river as we came there.

We arrived in Port Douglas at noon. We had some lunch and did some quick sightseeing. As we were walking towards a lookout point, a bus full of Japanese tourists picked us up and gave us a ride up. Port Douglas is like any other town on the coast full of tourists so we didn’t want to spend too much time there.

Port Douglas

As we got to the Tablelands, our first stop was in Mareeba, where there is a chicken factory that employs some backpackers. I had heard that some Finnish people were working there. I went to the local employment office and they told me they didn’t have anything available at the moment. They took my contact infor

mation in case something would come up. Atherton, 20 minutes from Mareeba, was our next destination. There was a working hostel in town, where I went to, but they gave me the same answer. They asked me to call again in two weeks.

We managed to get down to Milaa Milaa right before sunset to see the famous waterfall that they had. The others decided to take a dip. Then it was time to get back to Cairns and return the car, safe and sound. It was a nice way to travel and I’ll definitely look forward to doing it again. It’s much easier to get to see the things you want.

Milaa Milaa Falls

 

Friday was devoted for doing laundry and planning. As I had noted yesterday, there was not too much work available in the area. Also, I wasn’t that fond of Cairns. There are too many backpackers and tourists. I would much rather see the real Australia and I could easily work in the outback if I could get a job there. That’s why I started considering an option to travel a few thousand k’s to Western Australia, where there should be more work than workers available.

I emailed an employment agency in Western Australia and they told me they thought I had some very good work experience. They asked me to sign up for them and fill in an application. They also told me to get back to them and tell which positions would interest me. Each job that I took a look at, would start asap. We decided that I would first travel to Western Australia and then start looking so placing me into jobs would be easier. I’m pretty convinced that I’ll find something.

It’s about a 3000-kilometre bus trip to the town of Kununurra, which is located in Western Australia near the border of Northern Territory. I’ll get on a night bus towards Townsville already tonight. From Townsville I continue westwards to the city of Mount Isa in the outback. After two days, I’ll go further to Katherine in Northern Territory and then finally, I’ll reach Western Australia.

So, in other words, it might take a while for me to post next time. I’ll be facing tens of hours of sitting in the bus before reaching my final destination. At this stage, it seems that I’ll be reaching Kununurra either on Thursday or Friday. However, my bus pass is flexible so I’m able to make as many changes as I want. Let I have a safe trip!