Mika in Australia: Sydney

Hostelli

Eipä ole tullutkaan vähään aikaan tänne kirjoiteltua. Tänään on perjantai 13. päivä toukokuuta (Enpäs tullut ajatelleeksikaan tuota, ennen kuin kirjoitin sen ylös!) ja olen ollut Australiassa nyt viikon ja 5 päivää. Asun edelleen samassa hostellissa ja samassa kuuden hengen dorm-huoneessa kuin tänne tullessanikin. Hyvin olen viihtynyt. Paljon on ehtinyt tapahtua: työnhakua, haastattelua, nähtävyyksiä, uusia tuttavuuksia ja vähän biletystä ja työntekoakin. Siitä hetken kuluttua lisää.

Ensimmäiset päivät vierähtivät aika tavalla työhaun ja pienimuotoisen kiertelyn merkeissä. Kelit on olleet myös melko hyvät. Eletään alkutalvea ja päivälämpötilat hipoo yleensä 20 astetta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Suurimmilta osin on ollut aurinkoista, mutta myös pilvisiä päiviä on mahtunut joukkoon ja muutama sadekuurokin muistaakseni.

Näin parin viikon perusteella ja yhdessä kaupungissa käyneenä on kovin vaikea lähteä vetämään mitään kovin isoja johtopäätöksiä Australiasta maana, mutta näin äkkipikaa sanottuna vaikuttaa siltä, että ollaan jossain Brittien ja Jenkkien välimaastossa. Meininki on sinänsä tosi rentoa. Aksentti on vähän omituista ja sen kanssa mulla on ollut töissä varsinkin vähän vaikeuksia. Porukka puhuu nopeasti, ääntää oudosti ja käyttää mulle vieraita sanoja.

Noin niinkun muuten täällä on asiat hyvin. Ei ole kodittomia samalla tavalla kuin Amerikassa ja on ilmainen terveydenhuolto. Paskahommistakin maksetaan kunnon palkkaa, mikä tietenkin heijastuu hinnoissa. En voinut kuvitellakaan, että täällä voisi olla osittain kalliimpaa kuin Suomessa! Australian dollari on tosin erittäin vahva tällä hetkellä. Pari vuotta sitten olisi hintataso ollut suomalaisille aivan toinen. Nyt kun saan tuloni AUD:eissa niin eipä siitäkään tarvitse kantaa huolta.

On muuten tosi hieno juttu, että mulla on kännykässä netti niin pystyin seuraamaan lähes reaaliajassa työpaikkailmoituksia ja vastailemaan niihin. Lähdin siitä olettamuksesta, että monissa aika on valttia eli jos olet ensimmäisten vastaajien joukossa, todennäköisyys työn saamiseen kasvaa. Täällä on myös tapana ilmoittaa vapaista paikoista liikkeiden ikkunoissa. Tämän vuoksi mulla olikin aina ansioluettelo mukana. Eli astuin siis liikkeeseen sisään, esittelin itseni ja annoin CV:n. Sitten vain mahdollista puhelinsoittoa odottelemaan, ja kyllähän niitä sitten myöhemmin tulikin. Todellakin siis hyvä tapa saada töitä!

Botanical Gardens

Meidän huoneessa vallitsi alusta asti hyvä henki. Tutustuin ensimmäisenä Georgeen. Kuten minäkin, George oli juuri saapunut Australiaan Work & Holiday –viisumilla, joten päätimme lyöttäytyä yhteen ja hoidella maanantaina käytännön asioita (muistutuksena siis, että saavuin tänne sunnuntaina). Käytiin avaamassa pankkitilit Commonwealth Bankiin, mä kävin hankkimassa itselleni postilokero-osoitteen (helpottaa huomattavasti, mikäli matkustelee ympäriinsä, koska lähettävät postit ”ilmaiseksi” eteenpäin) sekä hankittiin molemmat vielä yhdessä TFN:t (Tax File Number) eli jonkin sortin verotunnusnumerot. Suomenkielistä käännöstä tuskin on.

Harbour Bridge ja oopperatalo

Kierreltiin loppupäivä ympäri kaupunkia ja etenkin kasvitieteellistä puutarhaa. Sieltä avautui hienot näkymät Harbour Bridgen, oopperatalon ja kaupungin ylle. Kasvillisuus ja eläinkunta ovat täällä yhtä eksoottisia kuin Uudessa-Seelannissakin. Nähtiin Georgen kanssa lepakoita, papukaijoja ja opossumikin, joka säikähti meitä sen verran pahasti, että kiipesi puuhun. Palattiin vielä illalla uudestaan kuvaamaan kaupunkia yönäkymässä. Lopuksi leikittiin vielä taskulampulla ja kameran valotusajalla. Tästä linkistä löytyvät ne kuvat.

Manly

Tiistaina suunnattiin Manlyn kaupunginosaan, joka sijaitsee Pohjois-Sydneyssä noin puolen tunnin lauttamatkan päässä. Italialainen huonetoverimme Gabrielle, joka vietti toiseksi viimeistä päiväänsä Australiassa, liittyi myös seuraan. Tykästyin Manlyyn oikein kovasti. Siellä oli ranta ja palmuja sekä pieniä kauppoja ja kahviloita. Olisi tosi mukava asua siellä. Ranta oli todella iso ja aallokko vielä isompi. Kiivettiin rannan vieressä oleville kallioille katsomaan aallokkoa. Joku oli tuonut sinne sohvat. Niillä oli kiva köllötellä.

Keskiviikko olikin sitten virallinen työnhakupäivä. Georgen kanssa yhdessä tehtiin oikein hyvät CV:t, ja mä kävinkin niitä sitten jakamassa ympäri kaupunkia. Kävelin ympäri CBD:tä (Central Business District), Chinatownia ja Darlinghurstin aluetta. Törmäsin keskustassa kävellessäni kahteen suomalaiseen varainkerääjään. He antoivat pomonsa numeron, jolle soittelinkin sitten ja hankin itselleni ensimmäisen työhaastattelun. Ainoa mutta tuon työn suhteen oli se, että palkan eteen pitäisi saada ihmisiä sponsoroimaan kehitysmaiden lapsia, mutta suomalaiset kyllä vakuuttelivat, että palkkaa tulisi, vaikka myyntiä ei niin paljon olisikaan. Ajattelin, että parempi tämäkin kuin ei työtä ollenkaan.

Torstaina alkoivat vaatevarastot olla jo sen verran loppuun kulutetut, että pesin aamusta koneellisen pyykkiä. Haastattelu oli vasta iltapäivällä ja se meni hyvin. Sain työn. No en ollut kuitenkaan vielä turhan iloinen juurikin tämän palkka-asian vuoksi. Mulla olisi myös huomiselle eli perjantaille vielä yksi työhaastattelu. Tämä työ olisi jonkinlaista myyntityötä kauppojen sisällä.

Perjantaina aamulla oli suht aikainen herätys, koska haastattelu oli jo kymmeneltä. Se oli Harbour Bridgen toisella puolella, joten metroa oli pakko käyttää. Tämäkin työ oli sellainen, että palkan eteen oli tehtävä myyntiä tai muuten sitä ei tippuisi. Myöhemmin sain puhelun, jossa kerrottiin, että paikka olisi minun jos sen vain haluaisin. Jopas näitä töitä alkoi satelemaan! Sain myöhemmin myös järjestettyä itselleni kolmannen haastattelun yhteen pieniin ympärivuorokautiseen putiikkiin, joka on ihan tässä hostellin lähellä.

Kings Cross

Perjantai oli myös biletyspäivä. Meidän huoneessa oli todellakin hyvä porukka. Seuraamme oli liittynyt brittiläiset tytöt, Christina ja Carolina ja toisesta huoneesta Harriet (myöskin britti) sekä Lancasterista kotoisin oleva Stuart. Hostelli järjestää joka ilta jonkinlaista ohjelmaa, joihin yleensä sisältyi ilmainen sisäänpääsy sekä ainakin yksi ilmainen juoma vähän paikasta riippuen. Oli kiva käväistä pitkästä aikaa ulkona ja meininki oli luonnollisesti sen mukaista. Drinkit oli jokseenkin halpoja, riippuen vähän mitä joi. Bisset oli n. 3,5 euroa, kun taas drinkit olikin jo Suomen tasoa eli 6-7 euroa.

Lauantaina heräilinkin suht aikaisen johtuen edellisillan biletyksestä. Ei ollut kuitenkaan yhtään huono olo. Georgen kanssa lähdettiin vielä kiertämään vähän kaupunkia. Kierreltiin ympäri kasvitieteellistä puutarhaa ja Domainia. Olin myös sopinut, että myöhemmin iltapäivällä näen yhtä suomalaista Elisaa, joka asuu myös ihan tässä hostellin nurkilla. Kun olin menossa tapaamiseen, puhelin soi. Mua pyydettiin trialiin kello neljäksi yhteen kahvilaravintolaan, jonne olin jättänyt CV:ni muistaakseni keskiviikkona. Trialit on täällä yleinen käytäntö. Hakija tekee ilmaiseksi työtä pari tuntia ja työnantaja sitten päättää ottaako hänet töihin vai ei. Joskus trialin tekeviä on enemmänkin, jolloin työnantaja sitten jälkeen päin ilmoittaa, jos haluaa palkata sinut.

Trial meni hyvin ja sain paikan keittiöapulaisena. Paikan pomo on myöskin George. Hän on todella mukava ja syntyperältään Uudesta-Seelannista. Mun töihin kuuluu ykkösprioriteettina astioiden tiskaaminen ja sen lisäksi keittiön siivoaminen ja erilaisten ruoka-aineiden valmistelu. Tähän mennessä oon viipaloinut juustoa ja kinkkua, kuorinut (kyllä kuorinut!) jättiläiskatkarapuja, nyppinyt persiljaa, pilkkonut papuja, raastanut juustoa ja silpunnut kanaa. Työ on tosi vaativaa fyysisesti. Mulla on tosi tiukka aikataulu ja jos en kykene noudattamaan sitä, menee kaikki ihan päin pyllyä. Tänään oli ensimmäinen päivä, että onnistuin suhteellisen hyvin. Sain vieläpä 8,50 dollaria tippiä! Palkka on tässä työssä myös aikas hyvä. Verojen jälkeen jää käteen noin 500 dollaria (375 euroa) viikossa. Laskeskelin, että matkakassaan pitäisi kilahtaa noin 200 dollaria viikossa. Työaika on tiistaista lauantaihin kello 16:sta noin puoleen yöhöön. Taukoja ei luonnollisesti ole.

Bondi Beach

Tarkoitus olisi vielä tehdä jotain satunnaisia tai osa-aikaisia hommia tuon työn ohella, että saisin tuota matkakassaa kasattua. En halua viettää Sydneyssä turhan paljon aikaa. Luulisin, että kesäkuun loppuun mennessä oon täältä veke. Sinänsä myös hyviä nuo keittiöhommat, sillä niitä tuntuu riittävän. Mulla kävi tosi hyvä tuuri, että sain ilman kokemusta tuon paikan. George on rento ja opettaa kyllä, kun sanon, että nyt tuli jotain sellaista eteen, jota en osaa. Kävin keskiviikkoaamuna myös toisessa trialissa yhdessä kahvilassa, mutta enpä ole siitä kuullut mitään. Omistaja ei ollut ihan varma haluaako ketään osa-aikaista ja mä teen mieluummin tuota työtä kokoaikaisena, kun se on iltapainotteista niin ehtii aamuisin tehdä muita juttuja.

Sunnuntaina olikin sitten taas vapaapäivä. George oli lähtenyt edellisiltana kohti Brisbanea, mutta brittitytöt lähtivät mun kanssa Bondi Beachille. Oli upea päivä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja asteita noin 25. On nämä talvet täällä rankkoja! Koska oli äitienpäivä, soittelin myös illasta kotiin päin.

Blue Mountains

Maanantaina lähdettiin samalla porukalla päiväretkelle Blue Moutainsille (Sinisille vuorille?), jotka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päästä Sydneystä ja ovat kuulemma ihan must see –juttu. No maisemat oli kyllä todella kauniit eli vuoria ja eukalyptuspuita oli luvassa. En vain ole mikään ryhmämatkailija. Meidät oli ahdettu pieneen bussiin. Suurin osa matkustajista oli aasialaisia turisteja, jotka heilui niiden kameroidensa kanssa milloin missäkin kuin paparatsit. En ole rasisti, mutta hermot meinasi mennä. Vuorien jälkeen ajettiin vielä kansallispuistoon, jossa nähtiin kenguruita. Päivä päättyi risteilyn Parramatta –jokea pitkin alas takaisin Sydneyyn. Ihan mukava päivä, mutta 70 dollaria vähän liian kallis tästä huvista. Tulipa tuosta Parramattasta mieleen, että täällä on rutkasti näitä hauskoja aboriginaalinimiä. Tuossa ihan vieressä sijaitsee Woollomooloon (lausutaan mitä ilmeisimmin Wulumuuluu) kaupungin osa. Sydneyn eteläpuolella on myös Wollongongin ja Wagga Waggan kaupungit.

Maanantai-iltana tutustuttiin tyttöjen kanssa vielä Goonin saloihin. Goon on erittäin halpaa australialaista hanaviiniä (2,50 euroa litra), jonka valmistamiseen on käytetty varsin epämääräisiä ainesosia kalanruodoista kanamunan kuoriin. Lähdettiin hostellin matkaan yhteen lähikuppilaan, kun oltiin kitattu 4 litran Goon alas porukalla. Loput voittekin sitten arvata.

Tiistaina alkoi taas työt ja arkielämä. Vielä pitäisi jonkin sortin pysyvämpi asuinpaikka hommata. Meidän jengi on kaikonnut: Christina ja Caroline lähti eilen ja Harriet tänään. Mulla on huomenna pari huonenäyttöä läheisessä Edgecliffin naapurustossa ja toivon, että saisin jommankumman. Sijainti on lähellä kaupunkia ja mun duunia. Ainostaan 15 minuutin kävely ja olen perillä. Sen jälkeen alkaakin olla asiat aika pulkassa täällä toisella puolella palloa! :) Palailkaamme astioille.

PS. Jos kelaat sivun alalaitaan, sieltä löytyy linkit kaikkiin reissun ajalta julkaistuihin kuviin sekä karttaan, jossa näkyy koko matkan reitti tähän mennessä!

Hostel

It’s been a while since I last time wrote here. Today is Friday the 13th of May (I hadn’t even realized before I wrote that out!) and I’ve been in Australia for one week and 5 days. I still live in the very same hostel and in the very same dorm room as when I got here. It’s been very nice and many things have happened: job hunting, interviews, sightseeing, new friends, some partying and even working.

The first days were all about job hunting and some sightseeing. The weather was good as well. This is the beginning of “winter” and the temperatures are closer to 20 degrees, sometimes a little less and sometimes even more. For most part, it has been sunny, but there has been some cloudy days as well and a couple of showers too.

After living in Australia for two weeks and having stayed in one city only, it is pretty hard to draw conclusions about the whole country. However, it seems like I have come to a sort of midway between the UK and States. People are very much laidback here. Their accent is still a bit weird to me, but hopefully I’ll get used to it soon! People speak fast, they pronounce differently and use expressions I have no clue about. “Do you have your phone handy (=in hand)?”.

Otherwise, things here are pretty good. There are not that many homeless people on the street and the healthcare is free for everyone (even for me!). You get paid pretty well even in the lowest scale jobs, which is of course reflected in the price level. I did not have an idea how expensive it is here! For some part, it is even more expensive than Finland. It is also because the Australian dollar is very strong at the moment. Two years back and it would have not been the same situation for Europeans. Nevertheless, now that my income is denominated in AUD, I do not have to care about that.

Botanical Gardens

It is a great thing, by the way that I have mobile internet on my phone so I could follow and reply to all the job advertisements in real time. Of course I’m assuming here that it is easier to get a job when you are amongst the first repliers. It is also customary here to advertise positions on shop windows. This is why I always keep my resume with me when walking on the streets. So, I just step into the shop, present myself, hand in my CV and wait for the possible call. It is a good way to get a job!

Harbour Bridge and the Opera House

We had a very good group spirit in our dorm room from the first day onwards. George was the first one I got to know. Like me, he had just arrived in Australia on a Work & Holiday visa so we decided to take care of the practical stuff together on Monday. We opened up accounts in Commonwealth Bank, I got myself a post box address (it is pretty handy when you travel a lot, because they forward your mail “for free”) and we both applied for TFN:s, i.e. Tax File Numbers.

For the rest of Monday, we were going around the city and especially the Botanical Gardens, where you could have a good view over the Harbour Bridge and the Opera House as well as the city skyline. Flora and fauna are as exotic here as in New Zealand. We saw bats, parrots and even a possum, which got scared of us and climbed up a tree. We returned to the spot after sunset and took some very nice night photos. At the end, we also started playing with the camera and a flashlight. The photos can be found in this link.

Manly

On Tuesday, we headed up to Manly, which is situated in North Sydney. Our Italian roommate Gabrielle, who spent his second last day in Australia, also joined us. We took the ferry boat for half an hour and so we were in Manly. I fell in love with the city. There were a beach and palm trees as well as small restaurants and cafes. I could live there any time. The beach is huge and the waves are even bigger. We climbed up the cliffs next to beach to get a better view. Someone had brought up coaches to sit on.

Wednesday was our official job hunting day. Both George and worked up good resumes and I did some serious CV distribution in the city. I walked around CBD (Central Business District), Chinatown and Darlinghurst. In the city center I met some Finnish fundraisers. They gave me a phone number to their manager who I could call and ask for a job. That’s how I got my first interview. The only thing that concerned me about that job was the performance based salary. Basically I had to get people to sign up to sponsor a child in a third world country. However, the Finns convinced me that I would be getting paid although I didn’t sell that much. I thought at least that’s better than nothing!

On Thursday, my clothing stock started to run out and I thought it would be better to do a bit of laundry. The interview wasn’t scheduled until afternoon so I had plenty of time. I got the job, although I was still slightly concerned about the pay. I had also booked another interview for Friday, which was a position as an in-store promoter.

Friday morning I had to wake up early for the interview at ten. The place was in North Sydney so I had to take the subway. The pay was performance-based also in this job. Later I got a call that they would accept me into the training program. I promised to get back to them on Monday. During the afternoon I arranged myself a third interview for a 24/7 convenience store located right next to my hostel. Gosh how many jobs I was getting!

Kings Cross

Friday was an official party day. It had been a month since I’d gone out so it was time! We had a perfect group of people in our room. Christina, Caroline and Stuart from the UK joined us later during the week and Harriet (also British) from another dorm room. The hostel arranged all kinds of partying activities every night, which usually included free entrance and a free drink or two at times. We had lots of fun as you can imagine. The drinks were quite cheap. Beer sold for 4 dollars, but other drinks were priced between 8-9 dollars.

I woke up early on Saturday due to last night. I was feeling ok, though. George and I took a little tour in the city again and went to the Domain and the Botanic Gardens as well. I had also agreed to meet a girl from Finland later during the afternoon. When I was on my way to meet her I received a phone call from a café/restaurant I had left my resume in. They asked me to come for a trial in two hours. I agreed. Trials are customary here as well. An employee works for free a couple of hours and the employer decides whether he wants to employ that person. Sometimes there are more people taking a trial so the employer lets you know afterwards.

I did well in the trial and got the job! I’m now officially a kitchen hand. It’s nothing too fancy but it pays me considerably well so that I can save up some money. My boss is also called George and he is originally from New Zealand. My first priority is to wash dishes and in addition to that I clean the kitchen and do some food preparation. So far I have sliced cheese and ham, peeled prawns, pinched parsley, grinded cheese and shredded chicken. Physically the work is quite demanding. My schedule is very tight and in case I’m unable to meet it everyone else’s work gets disturbed. Today was the first day I did quite well. Also, I got my first tip of 8,50 dollars! The pay in this job is pretty good. I get 500 dollars a week after taxes. I’ve done some calculations that I should be able to save around 200 dollars a week for my travel budget. I work the nightshift from 4 pm to around midnight (it depends on how many customers there are) Tuesday through Saturday.

I’ve also been planning to get a casual or part-time job on the side so I could save up even more. I don’t want to spend too much time in Sydney. I think I’ll be out by the end of June. In a way it was strategic move from me to get this job. There are kitchen jobs available throughout the country, but usually some experience is required. I was very lucky to get this job without any experience. George is very laidback and helps and teaches me if I tell him I can’t do something. It is pretty easy money and I can work during my travels in case I run out of money. On Wednesday I was trialing in this other café, but I haven’t heard back from them. The owner wasn’t sure whether he wants someone full or part time. I prefer working fulltime where I am, because I’ve got the nightshift so I have plenty of time to do some sightseeing in the mornings.

Bondi Beach

Sunday was a day off. George had left last night for Brisbane, but the British girls joined me as we went to Bondi Beach. It was a gorgeous day. The sun was shining and it was about 25 degrees. I love the winter weather here! It was also the Mother’s Day so I called home.

Monday me and the girls did a day tour to Blue Mountains, which are located about an hour from Sydney. It is a must see place if you’re visiting Sydney. The view was very beautiful, mountains and lots of eucalyptus trees. I’m just not a group traveler and get annoyed. We were cramped into a small bus and most of the people were Asian roaming around like paparazzis with their cameras. I’m not a racist but I started to get pretty irritated. After seeing the mountains we drove into a national park, where we saw kangaroos. The tour was finished in a Parramatta river cruise that took us back to Sydney. It was quite a nice day, but I think 70 dollars was a little too much for that. Parramatta reminds me of the funny aboriginal place names that you can find in Australia. Right next to my hostel is the neighborhood of Woollomooloo and further down south you can find the cities of Wollongong and Wagga Wagga.

Blue Mountains

Monday night was a party night again. The girls introduced me to Goon, which is an Australian term for cheap tap wine made of all sorts of stuff ranging from fish bones to eggs. It is so cheap (4.4 liters for 10 dollars) that you really don’t want to think about it! The hostel people took us to a nearby club, but first we had to finish the Goon. The rest is left to your imagination….

Tuesday was the first real working day for me and the start of my everyday life in Australia. I should still get a room to stay in. I’m getting a bit bored staying in a dorm room but it is good until I get something better. Everyone from our dorm room is gone except for me. Christina and Caroline were gone yesterday and Harriet left today. Tomorrow I’ll be heading to the nearby Edgecliff to see two rooms that are for rent. Hopefully I manage to get one of them. They are close to the city and my work (only 15 minutes walking distance). After that I think things have pretty much settled here in Down Under (by the way, no one says Down Under here!).

Näistä linkeistä löytyy kaikki reissun aikana julkaistut kuvat, joita en viitsi tänne blogiin enää laittaa.

Below you can find all the photos I’ve uploaded on Facebook during the trip: