Maailman toisella puolen / On the other side of the World

Keskiviikko 13.4. 

Pahin alkaa olla jo takana. Olo on suhteellisen normaali, vaikka viimeisen 24 tunnin aikana on tullut nukuttua kahdet muutaman tunnin pituiset huonohkot yöunet. Mä istun tällä hetkellä Sydneyn lentokentällä ja odottelen lentoa Aucklandiin. Vielä viimeinen legi ja sitten saa ottaa muutaman päivän ihan iisisti.

Matkanteko on sujunut erittäin sujuvasti ja ongelmitta, ainakin tähän mennessä. Suomesta lähdettäessä kesti 35 minuuttia päästä kotiovelta turvatarkastuksen läpi. Ei huono suoritus ollenkaan. Lentokentällä oli runsaasti luppoaikaa ja konekin oli lähes tyhjä. Mä sain koko rivin ihan itselleni, mutta siltikään ei jotenkin saanut nukuttua. Päätin sitten katsoa Napapiirin sankarit, kun se löytyi Finnairin tarjonnasta.

Bangkokissa oli luvassa neljän tunnin odottelu ennen Sydneyn lentoa. Oli mukava olla taas vaihteeksi Thaimaassa, vaikka lentokentältä ei tullut poistuttuakaan. Kävin kuitenkin syömässä vähän paikallista ruokaa ja juomaksikin sain Thaimaalaista jääteetä, joka oli Jenkeissä mun suurta herkkua.

Lento Sydneyyn ei sujunut nukkumisen suhteen paljon sen paremmin. Sekään lento ei ollut aivan ääriään myöten täynnä. Mun rivissä istui vaan yksi henkilön mun itseni lisäksi, joten meillä oli kahdelle hengelle kolme penkkiä. Koneessa oli myös tosi paljon tuttuja naamoja jo aikaisemmalta lennolta. British Airwaysiltä sai taas ilmaiseksi niin paljon valkkaria, kun jaksoi litkiä. Luulisi, että uni olisi maittanut, mutta eipä sitä tullut taaskaan nukuttua kuin se kolme tuntia.

Laskeutuminen Sydneyyn oli tosi hieno. Tosin koko matkustamo suihkutettiin täyteen jotain sumutetta, etteivät harmilliset eliöt? (englanniksi: pollens) pääse leviämään Australiaan. Sumute oli kuulemma ihan WHO:n hyväksymään, mutta silti kaikkia kehotettiin sulkemaan silmät ja peittämään suu. Kello oli paikallista aikaa kello kuusi aamulla ja aurinko oli juuri nousemassa, kun aloitettiin lähestyminen. En ollut kuvitellut ollenkaan, että luonto on täällä niin vehreää ja kaunista, vaikka oltiin alle 100 kilometrin päässä Sydneystä. Alempaa löytyy kuva, kun ylitettiin rantaviiva jossain Sydneyn lähistössä.

Päällisin puolin Australiassa on tosi paljon samaa kuin Amerikassa. Aksentti on vähän erilainen, mutta muuten homma tuntuu toimivan samalla tavalla. Vaikea tosi lähteä ihan hirveästi arvioimaan, kun pari tuntia on vasta tullut tällä lentokentällä hengailtua, mutta innolla kyllä odotan toukokuun alkua, että pääsen oikein kunnolla tähän maahan tutustumaan. Nyt pitäisi varmaan kuitenkin alkaa valmistautua tuohon viimeiseen lentoon. Aucklandissa Dini onkin luvannut olla jo vastassa. Saas nähdä kuinka paljon väsyttää illalla, kun on yli 30 lentämistä ja odottelua takana sekä 9 aikavyöhykettä ylitettynä.

Wednesday April 13th 

The worst seems to be over. I feel pretty normal, although I have had two short nights of shitty sleep within the past 24 hours. At the moment I’m sitting at Sydney airport, waiting for my last connecting flight to Auckland. Then it’s time to take it easy for the next couple of days.

My trip so far has been very smooth. It took me only 35 minutes to get from my apartment throught the security at Helsinki airport. Not bad at all. I then had lots of spare time at the airport. Moreover, the plane to Bangkok was almost empty so I could have the whole row for myself. For some reason, though, I couldn’t sleep that well so I decided to watch a movie.

At Bangkok aiport, I had four hours before my connecting flight to Sydney would depart. It was nice to be back to Thailand, although I didn’t get to go outside the airport. I still got the chance to eat some local food and they even served Thai iced tea, which I really loved, when I was living in America.

The flight to Sydney wasn’t that much better than the previous one. It wasn’t completely full either, as there was only one other person sitting in the same row with me so we could share the one extra seat. There were also many familiar faces from the previous flight on this one too. British Airways was once again serving as much white wine as one could drink. Still it didn’t help me to sleep longer than three hours.

Landing into Syndey was very pretty. Right before the descent, the cabin was sprayed with some stuff, which would prevent harmful pollens to transfer to Australia. They told us it was approved by the WHO, but everyone was adviced to keep their eyes closed and cover their mouths and noses. It was 6 am local time and the sun was setting, when we started the approach. I hadn’t even thought that the nature would be so beautiful and green, although we were within a 60 mile radius from Sydney. Below there is a picture attached , when we were crossing the coast line near Sydney.

I think there are plenty of similarities between Australian and America. The accent is a little different, but otherwise the people seem quite similar to me. I admit it is a little difficult to start comparing, when you have spent a couple of hours at the airport, but I do look forward to the beginning of May, when I will get the chance to explore this country in more depth. I guess now would be the time to start preparing for my last connecting flight. Dini has already promised to pick me up at the aiport in Auckland. I bet I’ll be so tired tonight, after flying and connecting for more than 30 hours and crossing over 9 time zones.

Photos:

Ready to go!

Bangkok

Approaching Sydney