Karratha

11. syyskuuta – 8. joulukuuta Karratha

Edellisestä kirjoituskerrasta on nyt kyllä sen verran pitkä aika, että on pakko pahoitella sitä näin ihan julkisesti. Syynä on valitettavasti se, että oon tehnyt erittäin lujasti töitä (parhaimmillaan 60-75 tuntia viikossa), että saisin jonkinmoisen matkakassan kasaan. Kirjoitan nyt koko tästä ajastani täällä Karrathassa ja toivottavasti tämä korvaa ne menetetyt postaukset, joita en ollu tällä välin ehtinyt kirjoittaa. Eli aloitetaanpa.

Ihan ensimmäiset mielikuvat Karrathasta oli paljon paremmat kuin olin ajatellut. Oli sunnuntaipäivä ja koko kaupunki vaikutta melko lailla vilkkaalta. Koko kaupungin keskeisin paikka tuntui olevan iso kauppakeskus, joka oli täynnä ihmisiä ja mitä erilaisimpia kauppoja. Joka puolella pystyi näkemään ilmoituksia työpaikoista. Itselle tuli ainakin sellainen tunne, että nyt olin tullut oikeaan paikkaan tienaamaan rahaa.

Toki kaupungissa on muutakin kuin tuo ostoskeskus, jonne ihmiset ajavat jopa 5-6 tunnin matkan päästä. Tuosta pitäisi jokaisen pystyä päättelemään kuinka keskellä ei mitään meikäläinen tällä hetkellä on. Joka tapauksessa kaupungissa on myös julkinen uima-allas tai jonkinlainen vesipuisto, joka on heti kauppakeskuksen vieressä. Keskustan alueelta löytyy myös muutama ravintola sekä kuntosali, joka on kuitenkin sen verran kallis, etten päätynyt ottamaan jäsenyyttä. Hyvä niin, koska en tosiaankaan olisi töiltäni ehtinyt.

Maisema kaupungin ympärillä ei ole turhan hehkeä. Siellä on täällä on matalia, puuttomia mäkiä. Maata peittää karun näköinen pusikko ja horisontissa voit nähdä turkoosin meren. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Kuvat kertonevat enemmän. Täällä on myös ranta, mutta se on noin 15 minuutin ajomatkan päästä kaupungissa. Mulla ei autoa ole eli eipä ole siellä pahemmin tullut käytyä. Ei sillä että siihenkään olisi alkuaikoina ollut turhan paljon aikaa.

Pari ensimmäistä yötä olin väliaikaismajoituksessa McDonaldsin puolesta. Maanantaina siirryin sitten heidän vuokraamaansa hostelliin. Työt alkoivat orientaation merkeissä heti tiistaina. ”Maccasin” työympäristä oli tosi mukava ja tunsin itseni tervetulleeksi. Oli myös tosi mukava tehdä töitä sekä asua samojen ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys kunniaan. Suurin osa meistä oli reppureissaajia maailman eri kolkista. Itse taisin olla ainoa pohjoismaalainen, mutta kaupungissa on tosi iso virolaisvähemmistö.

Ensimmäisen päivän aikana minä ja muutama muu työkaveri tehtiin pieni retki läheiseen Dampierin kaupunkiin ja sieltä edelleen Hearson’s Coveen, missä voi nähdä kuuluisan ”Staircase to the moon” –ilmiön. Toisin sanoen laskuveden aikana kuu tulee niin lähelle horisonttia, että se heijastuu vedenpintaan, mikä sitten taas näyttää siltä kuin voisit kävellä vedessä olevia portaita pitkin kuuhun. Täällä ei tietenkään ole minkäänlaista julkista liikennettä. Päätimme suosiolla ottaa pienen kisan ja liftata. Se oli muuten yllättävän helppoa.

Karratha Beach

Ensimmäisestä viikosta lähtien mulle oli laitettu Mäkissä 6 työvuoroa viikkoa kohden vaihtelevasti aamu-, päivä- ja iltavuoroja. Työ itsessään oli aika hektistä ja alussa oli tosi paljon opettelemista. Kuukauden päivät meni opetellessa. Juurikin tuosta kiireestä pidin kuitenkin eniten, koska aika meni töissä tosi nopeasti.

Jo ennen kuin edes aloitin, mulle kerrottiin että Karrathassa on helppo saada toinen työ, jos mielii säästää matkakassan itselleen. Mulle myös luvattiin, että McDonaldsin vuoroja rukattaisiin sen verran, ettei toinen työ olisi senkään puolesta este. Toisella viikolla sain sovittua itselleni haastattelun Woolworthsille, joka on ikään kuin Australian S-Ryhmä. Veri vetää. Sain työpaikan iltakassana ja siitä lähtien viikottaiset työtunnit menivät yli 70:n. Ei ole varmaan vaikea kuvitella, että kiirettä piti: aamut menivät Mäkissä ja puolen tunnin tai tunnin tauon jälkeen aloitin vielä 5 tunnin vuoron kassalla. Olihan se raskasta, mutta palkkapäivänä hymyilytti.

Parin viikon jälkeen ystäväni Ania kertoi, että oli saanut työpaikan yhdestä hotellin ravintolasta tarjoilijana. Hän kertoi myös, että kyseinen paikka etsi lisää työntekijöitä ja olivat valmiita kouluttamaan potentiaaliset kandidaatit. Mä olin ajatellut kokeilevani jotain sellaista, mutta en todellakaan ajatellut, että olisin aikaisemman työkokemukseni perusteella sopiva. Ania otti mut mukaansa seuraavana päivänä ja niin sain uuden (kolmannen) työn. Lopetin kuitenkin sitten Woolworthissa, koska tarvitsin todellakin tuota kokemusta enemmän kuin kassaa. Sitähän mulla oli jo ihan tarpeeksi.

Kim, Ania & Mika

Seuraavat viikot oli taas työntäyteisiä. Mulla ei oikeasti ollut aikaa oikein millekään muulle. Vähän ennen mun synttäreitä ilma alkoi lämpenemään toden teolla ja mä tulin kipeäksi niin että mun oli ihan pakko ottaa pari (palkatonta) vapaapäivää töistä. Mun teoria on se, että se tosiaankin johtui siitä, että yht’äkkiä sisä- ja ulkolämpötilojen erot kasvo niin voimakkaasti. Sama tapahtui Amerikassa kaksi vuotta sitten. Täällä siis ilmastoidaan sisätilat aika voimakkaasti.

Flunssanpoikasesta huolimatta syntymäpäivä oli tosi mukava. Muutama kaveri tuli hostellille juhlistamaan ja pelattiin beer pongia ja vähän maisteltiin alkoholia. Yhdellä brittiläisellä tytöllä oli myös synttäri ja luonnollisesti juhlistettiin niitä sitten samalla. Loppuiltaa kohti ainoastaan minä, Ania ja Kim (toinen saksalainen tyttö) jaksettiin lähteä jatkoille Evolutioniin, paikalliseen yökerhoon, joka on muuten ainokainen koko Pilbaran alueella eli tuollaisen 700 kilometrin säteellä. Ihmiset ajavat mielellään 2.5 tuntia Porth Headlandista alas Karrathaan tullakseen vain Evolutioniin. Oli tosi kivat synttärit, ja tämä ei tosiaankaan ollut sarkasmia.

Honeymoon Cove, Point Samson

Samanlainen työtahti jatkui synttärijuhlien jälkeisellä viikolla. Rahaa tipahteli reilusti pankkitilille, mutta toisaalta tuntui, että ehkä nyt mennään työnteon äärirajoilla. Vielä pitäisi 5-6 viikkoa jaksaa ennen Karrathasta lähtöä. Mua onnisti kun juttelin omien esimiesteni kanssa ja heille sopi, että aloittaisin työt hotellilla täysipäiväisesti sekä muuttaisin heidän ”staff houseensa”. Se oli sen verran hyvä diili, että päätin lopettaa työt Mäkkärissä. Tästä on nyt ehkä noin kuukausi aikaa.

Tämä viimeinen kuukausia Karrathassa on ollut erilainen. Mulla on työnteon lisäksi ollut myös aikaa omalle itselleni vähän enemmän. Oon siis käynyt tekemässä jonkin verran pitkiä kävelyjä täällä Karrathassa sekä pari reissua kaupungin ulkopuolelle. Viime viikolla käytiin työporukalla läheisessä Point Samsonin pikkukaupungissa. Syötiin lounasta ja makoiltiin rannalla. Oli muuten meikäläisen ensimmäinen kerta, kun uin Intian Valtameressä.

Oli muuten aika veikeää lähteä ensimmäistä kertaa noiden vuorien toiselle puolelle yli kahden kuukauden jälkeen. Silloin kun tulin tänne, oli jo pimeä ja en ihan oikeasti tajunnut, että oon koko tämän ajan asunut keskellä aavikkoa. Se jotenkin konkretisoitui vasta tuossa pari viikkoa sitten. Ehkä ihan hyvä niin.

Sen jälkeen kun aloitin täyspäiväsesti All Seasonsissa niin mun työnkuva muuttui hieman. Entisen pelkän tarjoilemisen sijaan aloitin myös työt hotellin pihalla olevassa viinakaupassa ja iltaisin aloin tekemään tarjoilemisen sijaan baarimikon hommia, mistä todella nautin. Sydneyssä olisikin suunnitelmissa saada jotain samankaltaisia hommia ja miksei jopa Suomessakin kakkostyönä, kunhan tulen ensin täältä takaisin. Elämä ”staff housessa” ei ole paljon sen kummempaa kuin hostellissakaan. Kaikki on tosi mukavia ja aina löytyy joku, jonka kanssa turista, kokata illallista yms.

Kuten jo tuossa aikasemmin kirjoitin niin ilma on täällä ollut lämpenemään päin. Kesä on vihdoinkin saapunut ja lämpötilat kohoavat 30-35 asteen tienoille päivittäin. Paikalliset kertovat ettei tämä kuitenkaan ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä on luvassa tammikuussa, kun lähestytään 50 asteen kelejä ja päivittäisiä sateita. Tähän mennessä olen vain kerran kokenut sateen täällä. Se oli lokakuussa ja edellisestä kerrasta oli kuulemma muutama kuukausi aikaa. Pienen kuuron sijasta sade kesti tuntikausia ja sen pystyi yöllä kuulla piiskaavan kattoa. Sade toi mukanaan myös ”ukkoskuuron”, joka myös kesti sen 6-7 tuntia yön yli. Tammikuussa alkaakin sitten ”cyclone season”. Sykloonit on hurrikaanien kaltaisia myrskyjä, mutta pyörivät eri suuntaan. Lämpö/kuumuus ei sinänsä haittaa mua, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatukselta mennä nyt Sydneyyn, kun siellä on kerrankin siedettävämmät kelit!

Duunipaikan altaalta

Nyt on viimeiset päivät käsillä Karrathassa. Tänään on viimeinen työpäivä, jonka jälkeen juodaan porukalla muutamat drinksut hotellin baarissa, joka pidetään ihan mun kunniaksi pidempään auki. Huomenna sitten matka jatkuu Coral Bayn kautta Perthiin ja sieltä edelleen Sydneyyn joulun ja uuden vuoden viettoon. Kaikki tuntuvat ajattelevan, että lennän Sydneyyn, mutta ei, en todellakaan. Perthistä Sydneyyn on kerran viikossa junayhteys, joka vie noin kolme päivää. Saanpahan nähdä kaiken siltäkin väliltä ja se myös kivasti täydentää kierrokseni Australian ympäri.

Eipä tässä sinänsä muuta oikein ole. Edelleenkin nautin kovasti olostani täällä ja nyt on alkanut tuntua siltä, että tänne voisi tulla ihan pysyvämmässäkin mielessä, kunhan ensin on Suomessa käynyt koulut loppuun. Australiasta on tosiaankin tullut yksi mun suosikkikohteista ikinä ja toisaalta myös koti, ainakin nyt toistaiseksi.

September 11th-December 8th Karratha

It’s been way to long since my last post here. My apologies. I do feel bad for not having written anything, but I must defend myself and say that I have been working more than I ever could have imagined! This post is going to be a long one and it’ll

 hopefully make up all the unwritten posts from the last two months. So let the story begin.

My first impressions of Karratha were much better than I expected. It was a Sunday and the town (city) seemed busy. There were people everywhere in this shopping centre full of different shops. It looked like it wasn’t such a “shithole” as I was told it would be. Everywhere I could see signs of employment opportunities whether it was sales, wait staff or just labouring. I really had come to the right place, moneywise.

Of course there was other things than the shopping centre, where people will drive 5-6 hours to do shopping. That should give you an idea as to how middle of nowhere I am at the moment. Anycase, there was a nice public swimming pool right next to it, a few restaurants and even a gym, which, however, is way too expensive for my budget.

The landscape around the city isn’t too appealing. There are low hills here and there, but merely any trees. It’s all just bush and somewhere in the horizon you can see the sea. The pictures should speak for themselves. The beach is about a 15-minute drive from the city. I don’t have a car so I don’t go there. It’s as simple as that. Not that I would have had the time in the first place to do so.

The first two nights I stayed at temporary accommodation by McDonalds. I shifted in to the backpackers on Monday and did my orientation on Tuesday. The atmosphere at “Maccas” was friendly and welcoming. It was also nice that I was living with most of the people that I was working with. It was like one big family. Most of us were backpackers from all over the world. I reckon I was the only one from the Nordic, but I knew there was a few Estonians here.

 

On the night of my first day, me and a few other workmates made a tour to Dampier, a nearby city and then further up to Hearsons Cove to see “staircase to the moon”. It is a phenomenon during low tide that the moon makes a reflection on the water and forms something that can be seen as a staircase, hence the name. There was no public transportation back so we decided to take a race and hitchhike. That was much easier than we thought.

From the first week onwards, my roster was 6 days a week varying between morning, day and night shifts. The work was quite fast paced and involved plenty of learning in the beginning. It took a good month to get used to it. What I loved about it the most was that the time just flew when you were working. It was really that busy.

Karratha Beach

From the beginning I was told that it would be easy to find a second job in Karratha and that my roster could be adjusted so that I could easily have one. On my second week in Karratha I managed to arrange an interview at Woolworths, a national food retailer. I got a job as a night-time service cashier. At that time my weekly working hours exceeded 70 hours and you can just imagine how busy I was. I woke up early in the morning to work for Maccas, had a half-an-hour or and hour break in between and went for an additional 5 hours at Woolworths. Man that was tough, but you just forgot all of that on your payday.

After two weeks of working for Woolworths, my friend Ania told me that she had been given a job at a nearby hotel as a waitress. She also told me they would be looking for more people to join their team, even without any prior waiting experience. I had been thinking about doing something like that for a while, but didn’t think it would be possible for me as I did lack the experience in that area of hospitality. So I followed Ania to her work and they offered me a position. I was sad to leave Woolworths, but I really needed experience in the restaurant floor more than I did in the checkouts.

Kim, Ania & Mika

The next few weeks were still full of work. I didn’t really have time for much else. Right before my birthday, when it started to get much hotter than before, I caught a cold and had to take a few days off work. I think it really was because of the huge difference in temperature between inside and outside and my body adjusting to it. Same thing happened two years back in the States.

I still had a nice birthday party despite being slightly sick. I had a few people come over to the backpackers I was living in and we played some beer pong and drank, of course. Another British girl also had her birthday so we were celebrating all together. Towards the end of the night Ania, Kim (another German girl) and I shifted to Evolution’s, which is the only night club in the whole Pilbara, 700 km range. Even people from the “nearby” Port Headland (about 2.5 hours driving) travel there to go clubbing. It was a nice birthday all in all.

After my birthday I continued similar working pace. I was earning plenty of money, which was of course nice, but I also felt that I was working slightly too much. Still, it was another 5-6 weeks to go before I would leave Karratha. I had a talk with some of my managers at the All Seasons hotel and they offered me to work full-time and shift to the local staff house. It was quite a good deal so I decided to give up my job at McDonalds. That was about a month ago.

Honeymoon Cove, Point Samson

My last month here in Karratha has been different. I have had more time for myself, I have had the chance to do some sightseeing both in the nearby region and in the “city”. Last week my co-workers and I drove up to Point Samson, which is a nearby town located right next to a small beach. We had some lunch and hit the beach. That was also the first time ever for me to swim in the Indian Ocean.

It was quite weird to get out of the city for the first time after over two months. When I arrived in Karratha, it was already dark and I didn’t quite realize it until two weeks ago that I’m actually living in the middle of a desert. That’s only a good thing, I think.

Ever since I started working full-time for All Seasons, my job description has been slightly different. Not only did I work as a waiter, but I also worked in the bottleshop that is owned by the hotel and started doing bartering in the restaurant. I really enjoy the latter. I feel that it is something I want to keep on doing when I go back to Sydney and even Finland. Living in the staff house is not much different compared to the backpackers where I used to live during my Maccas times. People are very nice and most of the time there is someone to have a chat with, cook dinner with etc.

 

Like I wrote a few lines above, it is getting hotter and hotter all the time. Summer is finally here and the temperatures keep rising above 30-35 every single day. The locals tell me this is nothing compared to what is coming up in January and February. It is going to be more rain and above 40 degrees every single day. So far I’ve only witnessed one single rain during my whole stay here and man did it last long. The whole night I could hear it as well as see the lightings strike in the horizon. January is also the start of the cyclone seasons (like a hurricane, but winds blow into opposite direction). I really don’t mind the heat, but I feel I’m better off going back to Sydney now that the weather there is nearly as nice as here.

This is where I worked 

Today is one of my last days in Karratha. I’m going to finish work tomorrow and then on Thursday I’m off to Perth and then further to Sydney to spend Christmas and New Year’s. I’ll also be visiting Coral Bay on my way down. Most people think I’ll be flying across, but I’m planning on taking the train. I just want to see it all and that will also complete my trip around Australia.

Other than that, I still enjoy myself enormously here in Australia. I really think I might be back one day after I’ve finished my education in Finland. I feel that Australia now has a special place in my heart and that this is, in one way or the other, my home, for now.