Whitsunday Islands

Lauantai 13.8. Airlie Beach

Saavuimme Stuartin kanssa Airlie Beachille vähän ennen puolta päivää lauantaina. Mun oli heti mentävä matkatoimistoon järkkäämään Whitsundaysin risteilyä ja sen ohessa ostettua majoitusta. En ollut ihan varma miten saisin sen järjestettyä, koska varaus oli nk. ”open dated” eli sitä ei ollut päivätty millekään tietylle päivälle ja ehdoissa luki, että pitäisi varautua ilmoittamaan 2 viikkoa ennen varsinaista ajankohtaa. Mä en siis ollut varautunut kunnolla kahteen päiväänkään.

Loppujen lopuksi buukkasin itselleni päiväretken sijaan 2 päivän/2 yön risteilyn isolla purjeveneellä. Matkaan olisi lähdettävä jo huomenna eli sitä huomiselle suunnittelemaani pientä paussia ei nyt tippuisi. Hinta oli matkalla kuitenkin kohdallaan joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Budjetissa pysyttiin.

Lopun iltaa pesin pyykkiä, soittelin kotiin päin ja sen sellaista. Vaikka olikin lauantai en jaksanut lähteä minnekään. Sen verran väsynyt olin tuosta Fraser Islandin reissusta.

14.-17.8. Whitsunday Islands

New Horizon

Risteily ei lähtenyt ennen iltapäivä kolmea ja hostellin uloskirjautuminen oli jo kymmeneltä eli mulla oli viitisen tuntia aikaa tapettavana. Fraser Islandin kaverini Lukas oli myös tullut kaupunkiin joten hänen ja hänen ystävänsä kanssa vaihdeltiin kokemuksia ja suunniteltiin vähän tulevia kohteita matkan varrella.

Paatin nimi oli New Horizon ja reissulle osallistujia oli buukattuna 31 kappaletta plus neljä miehistön jäsentä. Mukana oli muutama muukin Fraser Islandilta tuttu naama. Reissu alkoi sillä, että kaikki kävivät ostamassa pussillisen jäätä omille viinoilleen, että ne saataisiin pidettyä kylmänä koko matkan ajan. Mä en ollut edes ehtinyt miettiä moisia eli kuivin suin olin lähdössä. Se ei sinänsä harmittanut, varsinkaan jälkikäteen kun mulle tuppasi pientä merisairautta.

Meri oli turkoosin sininen kun lähdettiin satamasta. Matka alkoi sillä, että  pujoteltiin kymmenien ellei satojen veneiden ohi avomerelle ja ajettiin kohti kaukana näkyviä Whitsundayn saaria. Vaikka ilma oli maissa todella lämmin niin yltyvä tuuli ja päälle räiskyvä merivesi ei tehnyt siitä ainakaan lämpimämpää.

Loppuilta kului toisiin tutustuessa. Mukana oli saksalaisia, ranskalaisia sekä tietenkin brittejä. Mun onnekseni laivassa oli myös ruotsinsuomalainen Maria eli pääsin vaihteeksi puhumaan vähän suomeakin enkä ollut tällä kertaa ainoa pohjoismaalainen. Illaksi ankkuroimme yhteen suht hiljaiseen poukamaan. Meinasin vähän tuntea itseni merisairaaksi, mutta siitähän se helpotti kun pääsin nukkumaan. Meillä kaikilla oli pedit kannen alla,  ja mukavat olikin. Uni tuli heti ja kesti aamuun asti. Kannellakin olisi saanut nukkua halutessaan, mutta ulkona oli sen verran kylmä ettei kukaan halunnut.

Toisen päivän aamuna heräiltiin siihen kun kapteeni käynnisti moottorit. Aamupalakin oli katettuna kunhan vihdoin pääsin ylös. Vene heilui puolelta toiselle ja täytyy sanoa, että merisairaus teki taas tuloaan. Onneksi olin varautunut ja ostanut vähän tabletteja mukaan.

Saavuttiin jo kahdeksan maissa Whitehaven Beachille, joka on siis ehkä Whitsundaysien kuuluisin nähtävyys, puhtaanvalkoinen 7 mailia pitkä hiekkaranta. Käytiin ensin räpsimässä muutamat kuvat meressä olevista hiekkamuodostelmista. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä oli laskuvesi ja ne näkyivät hyvin. Harmillista kyllä, oli vähän pilvistä. Lopuksi aikaa mentiin sitten rannalle makoilemaan.

Whitehaven Beach

Iltapäiväksi oli ohjelmassa sukellusta ja snorklausta. Itse päädyin jälkimmäiseen ihan siitä syystä että en ollut kumpaakaan koskaan kokeillut ja sukeltamisesta piti maksaa vähän ekstraa. Syötiin lounasta, jonka aikana siirryttiin yhdelle rauhalliselle rannalle vähän matkan päähän. Siitä sitten miehistö vei meidät pienissä ryhmissä kumiveneellä rannalle, josta sitten märkäpuvut päällä lähdettiin snorklaamaan. Märkäpuvut piti olla päällä siksi, että näissä vesissä liikkuvat meduusat on sen verran vaarallisia (kuolettavia), että jos ne sattuisivat veteen meidän kanssa samaan aikaan niin olisimme ainakin 75 prosenttisesti suojautuneita.

Iso koralliriuttahan ulottuu aina Bundabergistä ylös lähes Papua Uuteen-Guineaan asti eli näissä vesissä mekin snorkasimme. Riutta oli tosi upea ja joka puolella näkyi värikkäitä kaloja. Kuvia en riutasta saanut, koska mulla ei ole sellaista muovikoteloa, jonka sisässä kameran voisi viedä veden alle. Yritimme spotata kilpikonnia, mutta niitä ei onnistuttu näkemään. Yritettiin myös löytää ”Nemoja”, eli niitä oransseja kaloja, joita on Nemoa etsimässä –piirroselokuvassa, joka siis sijoittuu samaten näille  seuduille.

Kaikki eivät jaksaneet snorklata ihan koko aikaa, varsinkin kun vesi oli vähän kylmää. Niinpä sitten löhöiltiin rannalle vielä jonkun aikaa ennen takaisin veneelle palaamista. Loppuillaksi siirryttiin vähän kauemmaksi ja ankkuroitiin yön yli. Aamulla halukkaat saivat vielä käydä snorklaamassa. Tällä rannalla riutta oli paljon parempi ja kalat suorastaan parveilivat ympärillä. Vesi oli myös matalampaa ja riutta oli helpompi nähdä pinnalta. Meillä oli myös sen verran onnea, että nähtiin miehistön Elvikseksi ristimä noin puolentoista metrin pituinen kala sateenkaaren värinen kala. En tähän hätään kuitenkaan muista tarkemmin, että mikä tämän kyseisen kalalajin nimi oli.

Snorklauksen jälkeen lähdettiinkin suunnistamaan jo takaisin Airlie Beachia kohti. Maissa meitä odotti vielä ilmainen didgeridoo –tunti. Kyseessähän on siis Australian aboriginaalien oma soitin. Yleensä didgeridoo on lähes metrin pituinen putki, johon puhalletaan niin, että huulet värisevät, mikä sitten puolestaan synnyttää sen hauskan äänen, joka soittimesta lähtee. Se oli yllättävän hauskaa. Saatan kokeilla uudestaan.

Illalla meillä oli vielä after partyt paikallisessa baarissa. Meininki oli ihan hyvä ja drinkit suhteellisen halpoja. Saatiin myös puolikkaat pitsat per nenä. Taisin olla takaisin hostellilla joskus yhden maissa.

Keskiviikon pyhitin kauan odotetuksi lepopäiväksi. Nukuin aamulla pitkään ja söin hyvän aamiaisen. Mä olen täällä Australiassa ollessani oppinut syömään myös appelsiineja ja ne on todella mehukkaita täällä pohjoisessa. Lopuksi päiväksi siirryin löhöilemään läheiselle laguunille. Meduusojen takia Airlie Beachilla ei ole varsinaista rantaa, vaan rannan läheisyyteen on rakennettu nk. ”laguuni”, joka toimii sitten uintipaikkana auringonpalvojille. Mä vietin suurimman osan päivästä laguunilla aurinkoa palvoen. Olipas kerranki mukavaa ottaa rauhallisesti tällä lomalla! Huomenissa olisi tarkoitus lähteä pohjoiseen päin, mutta vielä en ollut ihan päättänyt, että minne suuntaisiin. Siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa. 

Saturday August, 13^th Airlie Beach

Stuart and I arrived at Airlie Beach right before noon. I had to go to the travel agency the first thing to book my cruise to the Whitsundays as well as the accommodation included in the same booking. I wasn’t really sure how I could arrange all of that, since the booking was open-dated and the voucher suggested allowing 2 weeks for booking. I wasn’t even going to allow for 2 days.

At the end of the day, I ended up upgrading my day trip to a 2day/2 night sailing trip through the Whitsundays. The sailing boat would depart already tomorrow so that’s about the relaxing day I’d been planning for long. I got a pretty good deal though so I wouldn’t have to worry about the money.

The rest of the night was dedicated to washing laundry, calling home and other useful stuff. It was Saturday night, but I didn’t have the energy to go anywhere. I was feeling pretty exhausted after Fraser Island!

August 14^th-17^th Whitsunday Islands

The cruise didn’t depart until 3 o’clock in the afternoon, but as the check out time for my hostel was already at 10 am, I had a good five hours to spend before boarding the boat. Lukas, a friend of mine I met on Fraser Island, had also come to town so I stayed with him and his friend for the afternoon.

New Horizon

The boat was called New Horizon and there were 31 participants in the cruise excluding the 4 crew members onboard. I had met some of the people already on Fraser Island. The first thing to do was that everyone, who had alcohol with them, bought a bag of ice to keep it cold. I hadn’t even thought about buying anything so I had nothing with me. It didn’t really bother me, especially after I started feeling seasick.

The sea was turquoise blue as we left the marina, where there were hundreds of boats anchored. We set the course towards the Whitsunday Islands that could be seen far away in the horizon. Although the weather was very warm in the marina, the slightly blowing wind and splashing water didn’t really make it any warmer, quite the opposite actually.

The rest of the first day consisted pretty much of us getting to know each other. There were German, French and of course British people onboard. To my luck, there was also a Swedish-Finnish girl called Maria with the group so I finally got to speak some Finnish and neither was I the only one from the Nordic this time. For the night, the crew anchored the boat in a peaceful, small bay. I started feeling a bit sick because of the waves at this point and decided to hit the bed. I know, I’m boring. All of us had beds set up under the deck. The beds were warm and nice. It didn’t take long for me to fall asleep. We also had the option to sleep on the deck, but the air was quite freezing outside so I don’t think anyone wanted to do so.

In the morning o

f the second day, I woke up as the captain started the engines. The breakfast was all set once I got up. The boat was swaying and I was getting sick again. Luckily I had bought some medicide.

Whitehaven Beach

We arrived at Whitehaven Beach as early as 8 am. The 7-mile long pure white beach is probably the most famous sight in the whole Whitsundays. Fist we headed to one of the lookouts to take a couple of pictures of the sand formations in the sea. We had luck, as the tide was quite low and we could see them fairly well. We had time to go to the beach for the rest of morning and so did we. It was a bit cloudy so I didn’t enjoy it as much.

For the afternoon, we had snorkeling and diving for those who wished to do so. I did the former, as it I didn’t have to pay any extra as well as I had never done either so I thought it would be better to start with snorkeling. We had lunch, while the captain took us to a small beach nearby. The crew took us to the beach with a smaller boat in groups of 8, from where we went snorkeling wearing our wetsuits, or stingersuits as they would put it. Why? The stingers, or jellyfish that are encountered in these waters can be deadly and thus it’s extremely important to take all the necessary precautions. Wearing a stingersuit reduces the risk by 75 percent if we were to encounter any stingers while in water.

The Great Barrier Reef extends from Bundaberg all the way up to the coast of Papua New Guinea. We were of course snorkeling in the reef as well. It was amazing. You could see all the colorful fish as well as the coral. I couldn’t take any photos as I didn’t have one of those plastic covers that you need for your camera. We were trying to spot both turtles and “Nemos”, which are the orange fish from the famous Disney animation “Finding Nemo” that portrays the life on the Great Barrier Reef. Unfortunately, we saw neither.

Not all of us had the energy to snorkel the whole time, especially as the water was quite cold. So we hit the beach for the rest of the time, when the others were doing their diving. The captain took us in front of another beach, where we would be anchored over night. In the morning, those who wanted to, I had the chance to go snorkeling again. The reef was much better at this beach and you could see the fish shoaling around you. The water wasn’t as deep either, which made it easier to see the reef from the surface. We were also lucky enough to see a fish called “Elvis” by the crew. It was a gigantic, long, rainbow coloured fish. Unfortunately, I don’t recall what type of fish it was again.

After snorkeling we started to return back to Airlie Beach, where we would have a free didgeridoo lesson awaiting us. Didgeridoo is the native aborigine’s own instrument that you play by placing your lips inside it and then making the vibrate with your breath, which then creates the funny sound. It was actually a lot of fun and I feel like trying it again!

At night, we had an after party in a local bar. I enjoyed it a lot and also, the drinks were quite affordable. We also got half a pizza per head after ordering something for 5 dollars or more from the bar. I think I was back at the hostel around 1 am that night.

Wednesday was solely dedicated for relaxation, the day that I had long been waiting for. I slept in and had a big breakfast. By the way, I’ve learnt to eat more fruits here in Australia, especially oranges because they’re much juicier than the ones we have in Finland. For the rest of the day I shifter do the nearby lagoon. Because of stingers, there are no proper beach in Airlie Beach. They have built a so called “lagoon” next to the sea shore to compensate for this. I stayed there sunbathing a couple of hours. It was nice to take it easy for once during this holiday! Tomorrow I would set my course towards the north, although I hadn’t really decided where exactly. I’ll tell more about that the next time I write.