Viimeisiä viedään / Last Days in NZ

Sunnuntai 24.4.

Tänään oli vuorossa jo reissun kolmas pidempi bussimatka. Tällä kertaa Queenstownista Franz Josefin jäätikölle, joka sijaitsee Eteläsaaren länsirannikolla noin 8 tunnin tai (uskokaa tai älkää) n. 500 kilometrin ajomatkan päässä. Matkan aikana oli luvassa runsaasti pysähdyksiä, mikä selittänee ajomatkalle varatun ajan.

Bussi lähti tapansa mukaan ajoissa. Tällä kertaa ei ollut niin täyttä, itse asiassa bussi oli lähes tyhjä. Sain takaosasta ikkunapaikan itselleni. Reitti noudatteli ensin samaa kaavaa kuin Queenstowniin tullessa, mutta noin puolen toista tunnin ajomatkan jälkeen käännyttiin länteen päin. Oli mutkia ja pitkiä suoria sekä kuivuneita tai puoliksi kuivia jokia, joita ei Suomessa lähes koskaan näe. Yleensä Pohjanmaalla nuo joet kun tuppaavat tulvimaan yli äyräiden.

Kun saavuttiin lähemmäs länsirannikkoa maisema muuttui kuin seinään. Oli vehreää; paljon saniaisia ja lehtipuita. Bussin reitti kulki kansallispuiston läpi. Tie oli kapea ja sillat yksikaistaisia. Maiseman peittivät vanhat, korkeat ja sammalpeitteiset puut sekä korkealta tippuvat isot ja pienet vesiputoukset. Välillä noustiin ylös vuorille, missä pystyi näkemään kuinka pilvet imaisivat vehreät vuorenhuiput sisäänsä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään moista.

Kuskimme John ja Richard (puolivälissä vaihdettiin) olivat mukavia ja pysäyttelivät valokuvauksellisiin paikkoihin. Näimme läheltä vesiputouksen, Wanaka ja Hawea järvet sekä länsirannikolle saavuttaessa pysähdyttiin yhdellä levähdyspaikalla, joka sijaitsi vähän korkeammalla rannasta. Sieltä pystyi nähdä kuinka aallot iski rannan kallioihin jylläävällä voimalla.

Franz Josefiin saavuttiin ajallaan kello 16. Tsekkasin itseni sisään hostelliin ja suuntasin tapani mukaan ulos. Suomalainen tyttö, Leenu, josta jo aikaisemmin mainitsin oli myös kaupungissa. Lähdettiin hänen kanssaan yhdessä katsastamaan jäätikkö. Jäätiköllehän ei siis pääse kävelemään ilman opastettua retkeä, mutta meille molemmille riitti, että saataisiin edes nähdä jäätikkö ennen pimeän tuloa.

Hyvin ehdittiin. Nähtiin jäätikön pää ja otettiin paljon kuvia. Sitten tulikin jo pimeä ja oli aika suunnata takaisin kylään. Jäätikkö siis sijaitsi noin 5 kilometrin matkan päästä kylästä. Sovittiin vielä, että käydään olusilla myöhemmin illalla. Huomenna olisi taas allekirjoittaneella vuorossa aikainen herätys ja muutaman tunnin bussimatka kohti Greymouthia, mistä sitten seuraavana päivänä junalla Uuden-Seelannin alppien yli kohti Christchurchia ja sieltä edelleen kohti Vanuatua ja Sydneytä muutaman päivän jälkeen.

Maanantai 25.4.

Maanantai: pyykkipäivä. Bussimatka Franz Josefista Greymouthiin sujui tapansa mukaan sujuvasti. Neljän tunnin matkalle oli ahdettu kaksi puolen tunnin mittaista pysähdystä. Toisin sanoen, koko homma olisi hoitunut kolmessa tunnissa ilman noita pysähdyksiä. Mulla oli vähän matkapahoinvointia, mutta onneksi istuin yhden taiwanilaisen tytön vieressä niin juteltiin lähes koko matka. Aurinko paistoi tosi lämpimästi ja sekin oli omiaan lisäämään pientä pahoinvointia. Positiivista oli kuitenkin, että ensimmäisen pysähdyksen aikana näin ihan oikean kengurun! Opossumiakin olisi päässyt syöttämään, mutta en vaivautunut.

Greymouth on pienen pieni kaupunki Uuden-Seelannin länsirannikolla. Mua vähän harmittaa, että tuhlaan täällä yhden päivän, koska menen huomenna vasta Christchurchiin. Bussi oli aikataulutettu niin, että kaikki matkustajat varmasti pääsevät siirtymään siitä junaan. Eli sinänsä turha keikka, mutta tulipahan tehtyä.

Koska on Pääsiäinen, eivät kaupat aukea ennen kello yhtä päivällä. Onneksi sentään silloin niin pääsin ostamaan itselleni pasta-ainekset ja sen jälkeen kokkailemaan hostellille. Ruuan päälle pieni lepo teki hyvää, sitten suihkuun ja lopuksi pesemään pyykkiä, että on varmasti puhtaita alusvaatteita Vanuatulle. Eli ei kuitenkaan ihan turha päivä. Saanpahan kerrankin ottaa ihan rennosti ja vielä asioita tehtyä. Mieluummin mä täällä pesen tuota pyykkiä kun siellä Vanuatulla. Musta tuntuu, että mä poltin poskipääni tuolla auringossa tänään. Täällä puolen palloa se on tosi polttava!

Tiistai 26.4.

Tämä päivä on ollut vähän sellaista odottamista vain. Aamulla odottelin, että pääsisin junaan ja junassa odottelin, että pääsisin perille. Yritin aamupäivällä kierrellä vähän Greymouthissa, mutta kaupungilla ei ollut mulle oikein mitään tarjottavaa.

Juna kohti Christchurchia lähti vähän myöhässä. Tapasin asemalla sen saman taiwanilaisen tytön, jonka olin tavannut bussissa eilen sekä joitain hänen opiskelukavereitaan. Lyöttäydyttiin kaikki yhteen ja jutusteltiin koko junamatka. Kyseessä oli ikään kuin “maisemajuna”. Jokaisen vaunun etuosassa oli pieni tila, jossa ei ollut ikkunoita ja jonne ihmiset pystyivät mennä ottamaan valokuvia.

Ylitimme Uuden-Seelannin alpit. Puolessa välissä matkaa alkoi siellä täällä näkyä lumihuippuisia vuoria. Oli kuitenkin sen verran pilvistä, että kaikkia huippuja ei suinkaan nähnyt. Yritin saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta se oli vähän hankalaa liikkuvasta junasta, vaikka ikkuna ei ollutkaan esteenä tällä kertaa.

Tällä hetkellä olen Christchurchissa ja odottelen huomista lentoa Vanuatulle. Lentokenttä on tosi mukava. On paljon pitkiä ja tyhjiä penkkejä, joilla voi nukkua. Säätiedotus ei mitään überhyvää säätä ole Vanuatulle luvannut, mutta toivokaamme parasta.

Sunday April 24^th

Today was the time for one of the third longer bus rides of the trip. This time I would be traveling to Franz Josef glacier, which is situated on the West Coast of NZ about an 8 hour or (believe it or not) 500 kilometer ride from Queenstown. Plenty of short and longer breaks were scheduled for the trip, which explains the time used for the trip.

The bus left on time as usual. This time it wasn’t so packed, actually almost empty. I got a window seat at the back of the bus. For the first 90 minutes, the route was exactly same as coming from Christchurch, but then we headed west instead of east. There were plenty of steep turns and long straight strips with dry or nearly dry rivers, which we crossed. That is something that you don’t see in Finland. Usually the rivers are flooding.

As we got closer to the west coast, the scenery changed completely and all of a sudden. It was much greener; ferns and leaf trees. The route went through a national park. The road was narrow and the bridges only had one single lane. Ancient, tall trees as well as smaller and larger waterfalls dominated the scenery. At times we were up near the mountains, where you could see how the clouds sucked up the tops of mountains. I had never seen anything like that.

Our drivers John and Richard (they changed at halfway) were nice enough to stop at photographic places along the route. We were able to see a waterfall, Lake Hawea and Wanaka, and when entering the west coast area, we stopped by this beautiful view of the sea. You could see the massive waves hitting the rocks at the seashore.

We arrived at Franz Josef as scheduled at 4 pm. I checked in to my hostel and headed out as usually. The Finnish girl, Leenu, I had met earlier was also there so she and I decided to go and check out the glacier. People are not allowed to actually walk on the glacier without attending a guided tour so we were both happy just by the fact that we could see the glacier before dark.

We made it. We could see the end of the glacier and took loads of photos. Then it became dark and it was time for us to head back to the town. The glacier was located about 5 kilometers from the town. We decided to go out and grab a beer afterwards later at night. Tomorrow I’ll have another bus ride to Greymouth, where I’ll catch a train over the Southern Alps to Christchurch and continue further to Vanuatu and finally Syndey after a few days.

Monday April 25th

It was a four hour trip from Franz Josef to Greymouth. There were two 30 minute breaks included in that trip. In other words, we could have made the trip in 3 hours instead. I was feeling slightly carsick. Luckily I sat next to a girl from Taiwan so we chatted the whole trip. The sun was shining very brightly again, which also made me feel even sicker. The positive thing about the trip was that I saw the first even kangaroo during one of the breaks! You would also have had the opportunity to feed a possum, but I didn’t feel like it.

Greymouth is a small town on the west coast of New Zealand. I started thinking that I should have skipped this town and taken the train directly to Christchurch. The bus was scheduled so that it would have been possible. This stop is basically just waste of time, but can’t really undo it anymore.

Because it’s Easter, the shops won’t open before 1 pm. Luckily by then, since I could go and do some shopping and then cooking. I had pasta and tomato sauce for lunch. After that I had a little bit of rest, then took a shower and finally did my laundry so that I would have clean underwear for Vanuatu. Not a complete waste of time after all. For once I could just relax, do necessary things, which I wouldn’t want to do in Vanuatu. I also feel that I my cheeks are a bit sunburned. The sun is so hot on this side of the world!

Tuesday April 26^th

Waiting has been the theme of the day. In the morning I was waiting for the train to depart and on the train I was waiting for it to arrive. I did try to wander around Greymouth before the train left, but the town didn’t really have anything to offer.

The train was slightly late. I met the same girl from Taiwan, whom I sat next to on the bus yesterday. She was accompanied by a couple of her friends and they asked me to join them. We sat together the whole train ride and chatted. The train was a “scenic train” so it meant there was a small space without windows (basically outdoors) at the front of every carriage, where you could go and take pictures.

We crossed the Southern Alps. About halfway the trip you could start seeing the snow topped mountains. It was quite cloudy, though, so you couldn’t see that much. I tried to take as many photos as I could, but it was hard on the moving train, although there were no windows to block the view!

At the moment, I’m in Christchurch, waiting for my flight to Vanuatu tomorrow morning. The weather forecast hasn’t been that good, but we shall hope for the best!