Broome

8.-10. syyskuuta Broome

Täytyy myöntää, että edellisöinen bussimatka ei ollut ihan kaikista mukavin. Mä pystyin kyllä nukkumaan ihan hyvin, mutta heräilin vähä väliä. Broomeen saavuttiin vähän myöhässä seitsemän maissa torstaiaamuna. Mulla kesti hetki käydä läpi vaihtoehdot yösijan suhteen ja päädyin sitten yhteen hostelliin, joka oli vain parinsadan metrin päässä pysäkiltä. Etenkin Broomesta lähtemistä ajatellen oivallinen vaihtoehto, eipähän tarvitse kanniskella tavaroita ympäriinsä.

Hostelli oli ihan perussettiä, vaikkakin henkilökunta oli vähän töykeähköä. Mun ei kuitenkaan tarvinnut odotella huonetta kuin 10:een asti. Sitä ennen odottelin yhteistiloissa ja sain vihdoinkin sen puhelun sieltä Karrathan Mäkistä. Sain sen! Mun pitäisi lähteä Karathaan lauantaina aamulla ja työt alkaisi sitten maanantaina tai tiistaina. Tulossa oli siis vielä yksi 10 tunnin bussimatka.

Mä kuulin juttua, että Karratha on kaivoskaupunki ja siellä voi tienata aika hyvät massit. Eli se 21 dollaria tunnilta siellä Mäkkärissä on tuskin niin paljoa kuin olin ensin ajatellut. Kaupungissa on myös kova asuntopula ja asuminen on kallista. McDonalds lupautui tarjoamaan mulle majoituksen 245 dollarin viikkovuokralla jaetussa huoneessa. Tuo on enemmän mitä maksoin omasta huoneesta Sydneyssä!

Lopun päivää loikoilinkin sitten taas rannalla, tällä kertaa kuuluisalla Cable Beachilla. Nyt oli mun viimeiset hetket ottaa iisisti ennen uutta työrupeamaa. Lupasin nimittäin heille, että viipysin Mäkissä kolme kuukautta. Mulle kyllä kerrottiin, että töitä on tarjolla paljon. Mua ei sinänsä kiinnostakaan mikään muu kuin saada hyvät säästöt kasaan ennen Sydneyihin palaamista.

Cable Beach on aikalailla samankaltainen kuin Whitehaven Beach.  Se on useamman kilometrin pitkä täysin valkeahiekkainen ranta, jota ympäröiä hiekkadyynit. Tuuli oli rannalla melko kova ja hiekkaa olikin sitten joka paikassa laukkua myöten kun lähdin illalla.

Perjantaina tapasin Marian, ruotsalaisen tytön jonka olin tavannut jo Whitsundayn risteilyllä. Hän oli myös Broomessa käymässä ja niinpä me lähdettiinkin yhdessä kiertämään kaupunkia. Tsekattiin Town Beach ja loppujen lopuksi käveltiin Cable Beachia alaspäin kohti Gantheaume Pointia, missä siis oli punaruskeita rantakallioita. Auringonlasku oli todella hieno. Tällä rannikolla aurinko laskee merelle, toisin kuin itärannikolla.

Lauantaina meidän molempien oli aika jättää Broome ja jatkaa omalta osaltamme matkaa kohti etelää. Karrathaan (ja sieltä edelleen Perthiin) menevä bussi olisi aikataulun mukaan lähtenyt seitsemältä, mutta lähtö venyi aina 20 yli 9 asti. Meillä ei Marian kanssa ollut muuta tekemistä kuin jäädä löhöilemään viereiselle nurmikentälle.

Broomen ja Porth Headlandin välillä ei ollut yhtikäs mitään, ainoastaan aavikkoa, joka oli täynnä pienen pieniä pensaita. Tiekin kulki sen verran sisämaassa, ettei merelle nähnyt bussista. Matkalla tehtiin muutama lyhyt pysähdys, jotta menetetty’ 2.5 tuntia saataisiin edes jonkin verran kurottua kiinni. Karrathaan saavuimme seitsemän maissa samana iltana. Sitten oli aika hyvästellä Maria ja aloittaa uusi elämä Australian länsirannikolla. Siitä kerronkin sitten enemmän kun seuraavan kerran kirjoittelen :).

September 8^th-10^th Broome

It wasn’t the most comfortable bus ride, I must admit. I was able to sleep quite well, but still I kept waking up every once in a while. We arrived in Broome slightly delayed at 7 am. I took a while to look at all the options for accommodation and decided to go for the nearest one to the bust stop. It would also be easy when leaving Broome. It’s not nice to walk hours with a lot of stuff with you.

The hostel was just a basic one, although the staff was a little rude. I had to wait for the room until ten so I just spent some time in the lounge area. I finally received that call about the job. I got it! I would have to make my way down to Karratha on Saturday and I would start on Monday or Tuesday. It would be another 10 hours on the bus.

I heard Karratha is a mining town and you can make plenty of money there. Thus, the 21 dollars I’m making every hour is actually not that much. There is also a shortage of housing so the rents are extremely high. McDonalds can provide me with accommodation for 245 dollars a week, in a shared room! That’s more than I would pay for my own room in Sydney.

I spend the rest of the day in the famous Cable Beach just lying down and relaxing. These would be my last few moments to take it easy, since I promised to work 3 months in Karratha. They told me there would be lots of work available. Well, I don’t really care as long as I can save up plenty of money.

Cable Beach is very close to Whitehaven Beach actually. It stretches several kilometres on the coastline. The sand is pure white and there are high dunes surrounding the beach. The wind was blowing quite hard when I was there so there was sand everywhere in my beach bag.

On Friday I met Maria, one of my friends from the Whitsundays, who was also in Broome. We made a little tour in the city and the Town Beach before hitting the Cable Beach again. We walked all the way down the beach to Gantheaume Point that features reddish brown rocks right next to the waterfront. The sunset was amazing. Note that the sun sets over the sea here, contrary to the east coast.

On Saturday it was time for both of us to leave Broome. The bus down to Karratha (and further down to Perth) was scheduled at 7 am but didn’t leave until 9.15. Maria and I had plenty of spare time to spend on the nearby grass field.

 

There wasn’t really anything between Broome and Porth Headland, only desert with small bushes everywhere. The road was situated inland so you couldn’t see the ocean either. We made a couple of brief stops so that we could make up that 2.5 hours that we were delayed. The bus arrived in Karratha at 7 pm that night. It was time to say goodbye to Maria, who continued her journey towards Coral Bay and start my new life on the Australian West Coast, which I will tell more about in my next post :).