Melbourne

Ihan kuin huomaamatta helmikuun alku oli lähempänä kuin niin mukavat uuden vuoden pippalot. Työnhaku oli edelleen numero ykkönen, mutta pian sekin saatiin päätökseen. Yksi mun edellisistä pomoista Karrathasta laittoi viestiä, että heillä olisi nyt tarjota mun vanha työ baarimikkona takaisin ilmaisine majoituksineen. Rahallisesti tämä oli erittäin selvä ja järkevä päätös, Australian dollari kun on tällä hetkellä niin vahvoilla. Erittäin hyvä mahdollisuus siis tienata itselleen vähän säästöjä Suomeen vietäväksi! Oli suunnittelemisen aika.

Australiassa on vielä muutama paikka, jotka haluan ehdottomasti nähdä ennen täältä poislähtöä. Näitä ovat mm. Melbourne, Uluru (Ayer’s Rock) ja mahdollisesti Tasmania. Karrathaan mun pitäisi hankkiutua viimeistään helmikuun toisella viikolla eli toisin sanoen mulla olisi n. 2-3 viikkoa aikaa tehdä jotain. Lyhyehkön mietiskelytuokion jälkeen päädyin buukkaamaan itselleni junaliput Melbourneen ja sieltä edelleen laivan Tasmaniaan, josta lentäisin takaisin Karrathaan. Täällä on kuitenkin nyt keskikesä, joten Tasmaniaan kannattaa ilman muuta mennä. Ulurussa on lämmin myöhemminkin.

Mulla olisi nyt sitten viikonloppu ja alkuviikko aikaa vielä nauttia Sydneystä ja sen jälkeen pitäisi nostaa kytkintä. Oli siis aika nähdä kaikki kaverit vielä kerran, nautiskella kaupungista, rannasta ja kaikesta siitä mistä mä oon täällä nauttinut. Yksi suomalainen kaveri kutsui mut luokseen katsomaan hänen miehensä kanssa ostamaansa taloa Sydneyn Central Coastille, minne oli noin puolentoista tunnin junamatka. Vietin siellä maanantain ja tiistain välisen yön. Oli tosi mukavaa: uitiin altaassa, syötiin ja juotiin hyvin.

25. tammikuuta – 1. Helmikuuta Melbourne

Keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys. Juna Melbourneen lähti Central Stationilta ennen kahdeksaa. Sinne piti luonnollisesti saapua hyvissä ajoin tsekkaamaan laukku ja tietenkin syömään kunnon Hungry Jacksin (Burger King Australian ulkopuolella) aamiainen. Mä oon jotenkin onnistunut kehittämään jonkin sortin addiktion tälle pikaruoalle täällä, josta pitää totisesti päästä eroon ennen kotiinpaluuta. Se on halpaa, siksi. Niin ja helppoa tietenkin. 

Flinders Street Station

Junamatka vei sen mukavat 11 tuntia, mikä vastaa junamatkaa Helsingistä Rovaniemelle. Täälläpäin maailmaa se on vain junamatka maan kahden suurimman kaupungin välillä. Rata vei meidän Canberran ohi Wagga Waggan kautta kohti Victorian rajaa ja sieltä edelleen alas Melbourneen. Maisema oli koko matkan ajan tylsän samanlainen; kumpuilevaa peltoa ja siellä täällä saatoit nähdä lehmän tai eukalyptuspuun. Suurimman nautinnon matkaa ajatellen kuitenkin toivat vaunussa riehuneet kolme pikkulasta, jotka saivat koko vaunun raivon partaalle. Ei voi kyllä käsittää niitä vanhempia, jotka antavat lapsensa käyttäytyä tuohon malliin monta tuntia yhteen soittoon!

Vaikka matkalla olikin pientä lisämaustetta ei se sitä silti kovasti hidastanut. Melbournessa oltiin perillä yllättävän nopealta tuntuneen ajan jälkeen tai sitten mä olen vain yksinkertaisesti tottunut näihin 10-20 tunnin juna- ja bussimatkoihin ettei ne enää tunnu missään. Hostellin olin buukannut noin 15 minuutin kävelymatkan päästä Southern Crossin asemasta. Melbourne oli ihan kuin mikä tahansa eurooppalainen tai pohjoisamerikkalainen kaupunki korkeine rakennuksineen ja raitiovaunuineen.

St Kilda Beach

Torstai oli Australia Day eli paikallinen 4th of July. Kaiken maailman patrioottisia kulkueita pääsi siis halutessaan seuraamaan. Ehkä meno ei ihan kuitenkaan ollut samanlaista kuin Jenkeissä, mutta ai sitä Australian lippujen määrää autoissa, kadun varsilla, tatuoituina ihmisten poskiin, käsivarsiin jne. Mulla oli aamulle vähän parempaa tekemistä aamupäivälle, koska oli ulkomaan ennakkoäänestyspäivä. Myöhemmin  päivällä kävin kävelemässä ympäri kaupunkia ja tapasin entiset työkaverini Tabean ja Julikan Karrathasta. Tytöt olivat olleet Melbournessa jo jonkun aikaa ja näyttivät mulle paikkoja. Sää oli kerrankin mukava ja aurinkoinen eli toisin sanoen paljon parempi kuin Sydneyssä!

Perjantai oli sovitusti biitsipäivä tyttöjen kanssa. Suunnattiin kohti St Kildaa jo aamusta ja vietettiin koko päivä siellä. Päivä oli taasen mukavan lämmin ja aurinkoinen, melko kuuma itse asiassa. Ranta itsessään ei kyllä ollut kovinkaan kummoinen, varsinkaan kun on viimeiset viikot viettänyt Sydneyssä maaten milloin Bondi Beachilla, Coogella tai Collaroy Beachilla. En lähde kuitenkaan väittämään etteikö St Kildasta olisi vastusta Hietsulle, mutta jokseenkin täällä Australiassa on tottunut odottamaan rannalta jotain muuta.

Lauantaina lähdettiin porukalla tapaamaan Leonia, joka on myös entinen työkaverimme Karrathan ajoilta. Leonilla oli pieni talo Morningtonin niemimaalla, jonne julkista liikennettä käyttäen matka kesti lähemmäs kolme tuntia. Mäkin onnistuin myöhästymään ensimmäisestä junasta, joten tytöt ennättivät perille ennen mua. Lauantai oli ehkä koko kesän kuumin päivä ja rantakin oli rauhallisuudestaan huolimatta melko täynnä. Loppujen lopuksi lauantaista tuli myös toinen biitsipäivä peräjälkeen.

Päädyin itsekin jäämään yöksi Mount Marthaan, koska matka takaisin kaupunkiin olisi kestänyt turhan kauan. Illalla mentiin vielä bussilla ihan koko niemimaan päähän Sorrentoon, missä Leon oli töissä. Syötiin illallista ja juotiin muutamat. Ilta ei ollut ehkä ihan yhtä lämmin, mutta kyllähän siitä selvittiin.

Sunnuntaina hyvä sää jatkui. Tämä kesä ei ole ollut mitenkään kovin suotuisa ilmojen suhteen lähes koko Australiassa eli oli todellakin hyvä tuuri, että sää oli näin aurinkoinen. Rannalle ei kuitenkaan tämä poika mennyt, koska onnistuin edellispäivänä polttamaan itseni. En pahasti kuitenkaan. Päätin siis lähteä aikaisin kohti kaupunkia ja tekemään kierroksen pakollisiin nähtävyyksiin, joita en ollut vielä ehtinyt nähdä. Yksi niistä oli Eureka Tower, jonne sai ostaa päivä- ja iltapaketin eli tornista pääsi katsomaan valoisaa ja pimeää Melbournea. Varasin myös itselleni päiväretken Great Ocean Roadille tiistaiksi.

Kuten jo tuossa mainitsinkin, Melbourne on melko eurooppalaisvaikutteinen kaupunki. Tokikin siinä on paljon sellaista, mitä kaikissa australialaisissa kaupungeissa on, etenkin arkkitehtuurin osalta. Melbournessa on kuitenkin paljon enemmän kulttuuria, mikä näkyy ihan kadulla erilaisten katumuusikoiden, -taitelijoiden yms. muodossa.

Maanantaina sitten otinkin ihan iisisti. Nukuin pitkään ja pesin vähän pyykkiä. Pitihän sitä toki vähän tehdä myös kierrosta kaupungilla. Kävin tsekkaamassa Fitzroy Gardensin ja Carltonin, joka on yksi Melbournen italialaisvaikutteista kaupunginosista. Melbournessa on paljon myös etelä-euroopplaista vaikutusta, koska kaupunkiin tuli paljon maahanmuuttajia juuri Italiasta, Balkanilta ja etenkin Kreikasta. Käsittääkseni kaupungissa asuu suurin kreikkalaispopulaatio Kreikan ulkopuolella.

Viimeinkin oli sitten aika tehdä retki kuuluisalle Great Ocean Roadille tiistaina. Kyseessä on siis maisemareitti, joka myötäilee merenrantaa noin 250 kilometriä Melbournen länsipuolelle. Tämän tien varrelta löytyvät myös mahtavat 12 apostolia, kuuluisat kivimuodostelmat.

Lähtö oli kello 7 aamulla ja olinpa mä väsynyt. Yhdeksään mennessä oltiin päästy Bells Beachille, joka on kuuluisan Rip Curl –surffimerkin kotiranta. Ranta on itsessään yksi tunnetuimmista surffirannoista koko eteläisen Australian alueella. Sääkin oli nyt muuttunut hyisen tuuliseksi ja melko kylmäksi. Satanut ei kuitenkaan onneksi. 15-minuutin pikaisen pysähtymisen jälkeen jatkettiin kohti länttä mutkitellen rannikkoa pitkin.

12 Apostles

Seuraavaan pysähdyspaikkaan ja lounastaukoomme oli lähes kahden tunnin ajomatka. Kyseessä oli majakka, jonka lähettyvillä olevassa metsässä asui koalia, joita myös pääsimme näkemään. Päivän kohokohtaa, 12:lle apostolille, ei ollut enää pitkä ja matkaan lähdettiin heti luonaan ja majakkavisiitin jälkeen. Täytyy myöntää, että en ihan ollut ymmärtänyt vauhkoamista noiden 12 apostolin suhteen. Loppujen lopuksi kyse oli seitsemästä (ei 12 kuten voisi ajatella) vedessä aaltojen voimassa hitaasti hajoavasta kivipatsaasta, jotka jossain vaiheessa romahtavat mereen. Täytyy sanoa, että niissä oli kuitenkin jotain upeaa ja taianomaista ja olin erittäin tyytyväinen, että pääsin ne näkemään. Apostolien jälkeen olikin jo aika ajaa takaisin Melbourneen, mikä vei lähes kolme tuntia.

Vielä oli yksi päivä jäljellä Melbournessa, eikä mulla ollut sen suhteen kovinkaan paljon suunnitelmia. Tein ostoksia tulevaa Tasmanian reissua varten ja pienen kävelylenkin. Ennen kaikkea otin kuitenkin ihan iisisti, koska mulla oli tunne, että seuraavasta viikosta oli tulossa todella kiireinen ja raskas. Niinhän siitä tulikin, mutta enpä kerrokaan siitä enempää nyt. Se tarinaa saanee odottaa vielä jonkun aikaa.

Sooner than I expected, February was closer than the New Year’s eve. Jobhunting was still a number one priority, but finally it came to an end. I received an e-mail from my previous manager in Karratha telling that I would be able to return to my old job as a bartender, while they could provide me with accommodation. Financially this was an obviously easy decision to make. The strong dollar and the weak euro could really help me to accumulate some savings to take with me to Finland. So I started planning.

There were still a few things I wanted to see in Australia, including Melbourne, Uluru (Ayer’s Rock) and possibly Tasmania. I should be back in Karratha some time during the second week of February, which gave me about 2-3 weeks to do something. After considering my options and taken that it is now summer, I decided to visit Melbourne for a week and continue to Tasmania on a ferry boat from there.

I still had one last weekend to enjoy in Sydney before travelling to Melbourne the following Wednesday. It was time to see all the friends once more, enjoy the city, the beaches and everything else that I loved there. I was even invited to a friend’s place in the Central Coast, about 90 minutes north of Sydney by train, to see her and her fiance’s newly bought house. We spent some time in the pool, had a few drinks and some very delicious food.

January 25^th-February 1^st Melbourne

On Wednesday morning I had an early start. My train to Melbourne would depart at 7.40 from Central Station and I had to be there well in advance to check in my luggage and have a Hungry Jacks (Burger King for you) breakky. I have developed this insane habit to have fast food on a daily basis, which I really need to get rid of before coming back to Finland. It’s cheap, easy and well, fast.

Flinders Street Station

The train ride took a good 11 hours. The journey took us past Canberra and through Wagga Wagga towards the border of New South Wales and Victoria and then further down to Melbourne. The landscape stayed surprisingly similar; vast fields and random gumtrees dominated the scenery and here and there you could catch a glimpse of a few cows. There were three very noisy, misbehaving kids in my carriage, which not only irritated me but everyone else in the compartment. I can’t believe that parents let their children behave like that for many hours without really saying anything.

Despite the extra spice for the train trip, it was soon over. Or maybe I’m just used to these 10-20 hour trips so well that I don’t actually think too much about the time anymore. My hostel was located maybe a 15-minute walk away from the Southern Cross railway station. Melbourne seemed like any other European, or even North American city, where highrise buildings and trams make up most of the scenery.

St Kilda Beach

Thursday was Australia Day, the Australian version of 4^th of July, with all their patriotic parades. I can’t say it was like its American counterpart but man there well heaps of Australian flags hanging from cars, on the streets, tattooed on people even. I had more important things to do than enjoy this lovely occasion. It happened that it was the pre-election for the second round of the Finnish presidential elections so I had to take some time in the morning to go and cast my vote. Later that day I did some walking around Melbourne and met my friends Tabe and Julika from Karratha. The girls had been in Melbourne for a while so they were showing me around. The weather was nice and sunny, i.e. much better than in Sydney.

Friday a beach day with the girls. We headed to St Kilda Beach early in the morning and spend the whole day there laying in the sun. It was again very warm and sunny. The beach itself was a bit of a disappointment after spending some time in Sydney at Bondi, Coogee and Collaroy. I’m not saying that it wasn’t more enjoyable than our lovely Hietsu in Helsinki, but for an Australian beach it was really missing something.

On Saturday we decided to pay a visit to one of our friend’s house in the Mornington Peninsula east of Melbourne.  The trip there turned out to be slightly longer than we expected, but we were able to reach Leon’s house in the afternoon. Sadly enough, I missed the train and the connecting bus so I arrived about an hour later than the girls. The day was even hotter than the day before and there were quite a few people on the beach. So it became another beach day for the three of us.

After all I decided to spend the night at the house. We took the bus to see Leon in the nearby city of Sorrento where he worked that night. We had some dinner and a few drinks. The night wasn’t as warm as the day, but luckily we managed.

Sunday was another warm day. The summer this year hasn’t been as good as normally so it was really good luck that the weather turned out that well. Unfortunately I couldn’t enjoy the beach that day as I got sunburnt the day before. So I decided to head back to the city and do the rest of my sightseeing, which included visiting the Eureka Towers’ skydeck. They offered a nice combination that you could visit the tower both during the day and the night time to see both of the views. I also managed to book a day tour to the Great Ocean Road for Tuesday.

Like I mentioned, Melbourne is very much like a European city. It does have some features that are common to all of the major Australian cities I’ve seen. That is mainly the architecture peculiar to Australia. Also, Melbourne has more culture that can be really seen, for example, as a higher number of street performers. They are nearly everywhere.

Monday was one of those days you didn’t want to do much, except for laundry. After all I did do a bit of walking in the Fitzroy Gardens and the Italian neighbourhood of Carlton. Melbourne has also been impacted by Southern European cultures as the city had a wave of immigrants from Italy, the Balkan and Greece especially. The city has the largest Greek population outside of Greece.

Finally it was the time for a tour on the Great Ocean Road on Tuesday, which is a scenic road following a 250-kilometre stretch on the coast west of Melbourne. That is also the road where you find the famous 12 Apostles.

It was a 7 o’clock start for me and man I felt tired. By 9 am we reached Bell’s Beach that is a one of the most famous surf beaches in the south of Australia and the home of Rip Curl. It was windy and quite chilly unlike the few days before that. Luckily it wasn’t raining. After a quick 15-minute stop our journey continued towards the west along the coastline.

12 Apostles

It was nearly a 2-hour trip to our next destination, which was a lighthouse next to a wildlife koala park. That was our lunch stop as well. It wasn’t too long to the 12 Apostles anymore, which were obviously the highlight of the day. I didn’t really understand all the fuzz about them, but I must say that they were pretty amazing to see. There is something almost magical with them. After all they are only 7 (not 12 as you would think) stone pillars that are being eroded all the time and are soon to collapse into the sea. After the Apostles, we only had our drive back to Melbourne, which took almost three hours.

I had one more day left in the city and there weren’t too many things to do in Melbourne for me anymore. I did some shopping with regards to the upcoming trip to Tasmania, did a bit of walking around in the parts of city I hadn’t been to as well as just relaxed as I had a feeling that the next week would be pretty intensive. It definitely was, but I’m not going to tell you about now. It shall wait for my next post, which should be coming up soon.

Christmas & New Year's

Ensimmäiset päivät Sydneyssä oli kiireisiä. Sään suhteen olisi ollut todella paljon parantamisen varaa, mutta koska oli paljon kavereita nähtävänä, jouluvalmisteluja ja muita ostoksia tehtävänä niin ei siitä ehtinyt niin paljoa välittää. Välillä oli mukava ottaa ihan lunkistikin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla oli oma huone, sain nukkua pitkään ja tulla ja mennä miten halusin ilman, että työ oli esteenä.

Laurien ja Alexin uusi kimppakämppä oli ihan Central Station vieressä. Asunto oli mukavankokoinen kaksi huonetta ja keittiö –tyyppinen ratkaisu, jonka parvekkeelta oli näkymä keskustan pilvenpiirtäjien ylle. Molemmat olivat juuri muuttaneet, joten huonekaluja ei vielä pahemmin ollut. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä olin vain iloinen siitä, että olin kerrankin omillani.

Manly

Joulu tulikin jo sitten nopeasti. Käytiin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikallisessa Ikeassa, joka on kuulemma eteläisen pallonpuoliskon suurin, ostamassa pipareita, glögiä ja vähän silliäkin. Perjantai-illaksi oli suunniteltu muiden Sydneyn suomalaisten kanssa perinteinen jouluillanne ja sitä varten oltiin liikenteessä. Tottahan sitä piti niitä kuuluisia lihapulliakin maistaa, kun sinne asti vaivauduttiin. Hyviä olivat!

Aattoaamuna minä ja kaverini Sofia puettiin tonttulakit päälle ja hypättiin Manlyn lauttaan, josta jatkettiin kävellen rannalle. Sää oli muuttunut sateisesta ja pilvisestä ei niin sateiseksi ja pilviseksi. Lämpötila oli mukava 25 astetta. Rantakin oli täynnä ihmisiä, vaikka käsittääkseni 25. päivä on ikään kuin se varsinainen joulunviettopäivä täällä. Biitsillä vierähti pari tuntia aurinkoa ottaessa ja tulihan sitä käytyä meressäkin uimassa. Vesi ei ollut kylmää, mutta ei kovin lämmintäkään; virkistävää! Kuinka monta kertaa sitä onkaan tullut uitua meressä aattoaamuna?

Bondi Beach

Myöhemmin aattoiltana kokoonnuttiin Suomi-porukalla syömään jouluruokaa. Illallinen oli kyllä tosi onnistunut. Ruoan puolesta se meni aivan joulusta, mutta sään puolesta ei niinkään. Kuten todettu pari kertaa aikaisemmin, vuodenajat ovat täällä siis päivänvastaiset. Aurinko (sekä lämpötila) pysyi siis aattoiltana ylhäällä todella myöhään. Oltiin yhdessä sitä mieltä, että nyt oli ennemminkin juhannus kuin joulu.

Joulupäivänä en jaksanut herätä turhan aikaisin. Puolen päivän jälkeen sängystä ylös päästyäni olikin sitten aika suunnata kohti Bondi Beachia. Koko ranta oli aivan täynnä niin australialaisia kuin ulkomaisia reppureissaajiakin. Sää oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Tämä on ilmeisestikin se todellinen tapa vietää joulua Australiassa! Aussikaverit kertoivatkin, että yleistä joulupäivänä on syödä joululounas illallisen sijaan. Mitään koko maan kattavaa yhteisymmärrystä sen sisällöstä ei ole, mutta monet syövät kuulemma kalaa ja muita äyriäisiä. Näin suomalaisen korvaan kuulostaisi todellakin sellaisilta juhannuksen ja joulun sekoitukselta.

Täällä Australiassa joulunaika on myös koulujen kesälomien aikaa. Monet kaupat yms. instanssit menevät joulun pyhiksi kiinni eikä ole mitenkään erikoista etteivätkö ne avautuisi seuraavan kerran vasta loppiaisen jälkeen. Monille ihmisille joulunaika on siis myös tilaisuus pitää vuosilomansa. Toisin sanoen en ollut ajatellut, että työnhaulle olisi kovinkaan hyvät mahdollisuudet tänä aikana eli keskityin vain ottamaan iisisti ja miettimään sitä sitten hieman myöhemmin. Eräs kaverini Karrathasta oli myös käymässä ja hänen kanssaan tehtiin sitten kaikenlaista ihan nähtävyyksistä biitsillä makoiluun.

Rose Bay

Uusivuosi olikin sitten jotain mitä olin jo odottanut innolla jo pidemmän aikaan. Sään puolesta päivä ei taaskaan olisi voinut olla parempi. Ex-kämppikseni Ingrid oli varannut meille paikan pienestä puistosta Rose Baystä, josta pystyi näkemään Harbour Bridgen, mutta myös juomaan alkoholia sekä halutessaan uimaan. Suurin osa Sydneystä kuuluu alkoholikieltoalueen piiriin tuona iltana. Olimme siis erittäin onnekkaita! Puisto oli puolilta päivin jo melko täynnä ja myöhemmin paikalle tuli järjestyksenvalvojia pitämään huolta siitä, että enempää ihmisiä ei ilmaantuisi paikalle.

Mulla oli todella hauskaa. Paikalla oli muutama muukin kaveri, joihin olin tutustunut viime talvena (Suomen kesänä) Sydneyssä. Istuskeltiin nurtsilla, syötiin ja juotiin hyvin. Ilma oli sen verran lämmin, että käytiin myös vedessä kahlaamassa. Uimahousut unohtui multa kotiin, mutta se ei menoa haitannut. Taas juolahti mieleen, että kuinka monta kertaa sitä on eläissään tehnyt moista uudenvuoden aattona?

Ensimmäiset raketit ammuttiin taivaalle kello 9. Ilotulitus oli hyvinkin värikäs ja jokseenkin taiteellinen esitys, muttei siltikään mitään verrattuna siihen, mitä oli myöhemmin tulossa. Luonnollisesti kaikkien odottama hetki oli keskiyö. Kaikki alkoivat laskea 10-9-8… ja sillä hetkellä kun kaikki rannalla huusivat ”Hyvää uutta vuotta!” niin koko taivas täyttyi erivärisistä ilotulituksista. Sitä hupia kesti 5-10 minuuttia.

Keskiyön ilotulitus oli tokikin koko illan huipentuma ja joillekin myös päätepiste. Päätimme yksissä tuumin kerätä kamppeemme kasaan puoli yhden maissa ja suunnata takaisin kohti kaupunkia. Kävelemiseen meni yllättävän paljon aikaa, koska kaikki tiet oli suljettu eikä julkista liikennettäkään ollut järjestetty. Perille päästiin kuitenkin lopun viimein ja päätimme painua tahoiltamme pehkuihin.

Uusivuosi toikin sitten osaltaan muutoksia meikäläisen ”elämään”. Laurie tuli takaisin Ranskasta eli oli aika muuttaa läheiseen hostelliin ja jatkaa sieltä käsin töiden hankkimista. Parin viikon jälkeen ei vieläkään ole ollut töitä näköpiirissä, mutta luulen, että jotain löytyy pian. Viime viikolla olin sairas muutaman päivän ajan eli sekin osaltaan hidasti tahtia. Nyt ollaan kuitenkin pääsemässä vauhtiin taas!

The first few days in Sydney were much busier and, well, much worse in terms of the weather than I expected. I had many friends to catch up with. I had shopping and some Christmas preparations to do. It was even nice to just to relax a bit. For the first time in a long time I was in my own room and could sleep long and basically do whatever I wanted without the limits of work.

The new apartment of Laurie and Alex was located right next to the Central Station in Sydney. It was a cozy 2 bedroom unit with a balcony where you could see the city skyline. Awesome! They had just moved in so there wasn’t too much furniture yet, but it didn’t bother me at all. Like I said, I was just happy to be on my own for once.

Manly

Christmas was there sooner than I expected. Me and a Finnish friend of mine went to do some shopping at a local Ikea, which is apparently the biggest in the Southern hemisphere. We bought some gingerbread, glögi and herring for our Finnish Christmas dinner on Friday night. Also, now that we had made it there, we had to have the famous meatballs. Man they were good!

On the morning of the 24

^th, me and Sofia, another Finnish friend of mine, headed to Manly beach wearing our red Santa hats and sunglasses. The weather had turned from cloudy and rainy into not so cloudy and sunny. The temperature was nice 25 degrees. The beach was filled with people, although the 25^th seems to be day to celebrate Christmas for the Australians. We spent a good few hours on the beach, did some sunbathing and took a dip in the ocean. It was not too cold, but not too warm either; just refreshing! How many times in your life do you actually do that on Christmas Eve?

Bondi Beach

Later that night we had our Christmas dinner with a few other fellow Finns. I think the dinner was pretty close to what we would have in Finland, although it didn’t really feel like Christmas. Seasons here Down Under are obviously opposite. The sun didn’t set until late and it was quite warm. Me and a few other felt more like it was Midsummer than Christmas, which does make sense.

The next day was Christmas Day. I slept late in the morning and after that decided to head to the beach again, which was Bondi this time. The beach was full of Aussies and backpackers. The weather was nice, warm and sunny. Apparently that is the real Aussie way of celebrating Christmas. I was also told that it’s more common to eat a Christmas lunch than Christmas dinner and that many Aussies prefer seafood as their lunch. It seems like it really is a sort of a mixture of midsummer and Christmas… from our point of view, of course.

Here in Australia the Christmas time is also the time for summer holidays, which means that many businesses close and people take their annual leaves. It’s not uncommon for certain stores and shops to be closed until after Epiphany. In other words, I didn’t expect there to be much to do for job hunting between Christmas and New Year’s. I also had a friend visiting from Karratha, who I spent some time with. We were touring Sydney and spend some time on the beach.

New Year’s Eve was something that I had been looking forward to. The day turned out very nice in terms of the weather. My ex-flatmate, Ingrid, had secured us a very good spot next to a beach in Rose Bay, where you could still see the Harbour Bridbe, but also enjoy the combined privilege of public drinking and the beach. The park was quite packed from mid-day onwards. There were also security guards making sure that more people wouldn’t be allowed to the area. All in all, we were extremely lucky to be there.

Rose Bay

 

I had such a good time. There were a few other of my friends that I had met during the winter in Sydney. We just sat down, had a few drinks and a barbecue. It was also warm enough to go down to the beach and into the water. Again, how many times in your life do you go and take a swim on New Year’s Eve?

The first fireworks were scheduled at 9 pm. They were colourful, artistic, but still just a prelude for what was coming.  Obviously, the moment that everyone had been waiting for was midnight. We started counting 10-9-8…and around the time everyone shouted “Happy New Year!”, the sky in front of us was flaming for at least 5 minutes with different colours and shapes.

The 12 o’clock fireworks were obviously the culmination of the night, but also the end of the night as well. At around 12.30 we packed our bags and headed back to the city. It took us a long time to walk, as the roads were closed and there was, obviously, no public transportation available. We did make it after all and decided to call it a night.

The New Year brought some changes to my situation as well. Laurie came back to Australia so I had to shift to a hostel, start looking for work and a more permanent place to stay. So far, 2 weeks after New Year’s I’m still in the process of finding work and a place, but I’m quite confident something will come up. I was a bit sick during last week so it really did affect my job hunting, but now I’m up and running again.

Coral Bay, Perth & Margaret River

9.-11. joulukuuta Coral Bay

Coral Bay

Paikalliset kaverini Demmo ja Ania tulivat saattamaan mua bussipysäkille. Bussi ei tällä kertaa ollut yhtä paljon myöhässä silloin kuin Marian kanssa tultiin Broomesta. Silti piti odotella vähän yli tunti, että päästiin lähtemään. Karrathasta lähtiessä oli jo pimeää. Mä olin tosi väsynyt, koska olin juossut pää kolmantena jalkana koko päivän ja niinpä sitten torkahtelin koko kuusituntisen matkan Coral Bayhin.

Seuraavana aamuna heräsinkin jo sitten aurinkoisesta Coral Baysta. Ranta siellä oli ihan mieletön! En oo eläissäni nähnyt niin turkoosia vettä. Tein ihan pienen kävelylenkin rannalle ja sen jälkeen vähän ruokaostoksia. Bussista jäi myös muutama muu tyyppi pois samaan aikaan mun kanssa ja he olivat myös samassa huoneessa mun kanssa. Törmäsin heihin kaupassa, vaihdettiin pari sanaa ja päätettiin mennä kaikki yhdessä rannalle.

Coral Bay on kuuluisa lähinnä Ningaloon koralliriutan takia. Periaatteessa paikka on kuin mikä tahansa pienempi turistikohde itärannikolla Ison koralliriutan kupeessa. Jotkut kuitenkin ovat sitä mieltä, että riutta on paljon parempi täällä lännessä. Kaupunki (tai pikemminkin kylä) itsessään ei ole mikään turistirysä saati sitten kehityksen kehto. Hostellin suihkuvesikin on suolaista, sillä se tulee suoraan merestä. Ehkäpä suurin ero itärannikon välillä oli se, että täällä pystyit itse mennä vuokraamaan snorkkelin ja uimaan sen kanssa 50-100 metriä rannasta ja olit keskellä riuttaa. Riutta oli täällä todellakin erilainen: koskemattomampi, mutta ehkä vähän värittömämpi ja merenelävien suhteen köyhempi.

Snappers

Puhuttiin Olivierin ja Sabrinan, että varattaisiin sellainen järjestetty retki, jonka kautta päästäisiin veneellä kauemmaksi riutalle snorklaamaan. Matkanjärjestäjiä oli paljon, mutta koska nyt ei ollut sesonkiaika niin monet mainostetut retket eivät kuitenkaan toteudu, koska on yksinkertaisesti liian vähän osallistujia. Me päätimme odottaa seuraavaan aamuun ja kokeilla onneamme uudelleen. Meillä kävi tuuri, koska kilpikonna –retki, jota olimme jo edellispäivänä katselleet toteutui!

 

Vene vei meidät ensin ihan lähellä rantaa, jossa saatiin snorklata noin tunnin verran. Olivier, ranskalainen kaverini, näki yhden kilpikonnan ja näytti sen mullekin. Oli aika veikeää! Kilpikonnat on luonnonvaraisena aika paljon isompia kuin ne joita näkee Suomessa akvaariossa. Minä ja Sabrina oltiin molemmat ostettu kertakäyttökamerat veden alle. Niillä saikin ihan mukavasti otettua kuvia. Seuraavaksi päästiin ”Turtle Sanctuary” –nimiseen paikkaan. Sillä alueella riuttaa oli paljon kilpikonnia. Veteen asti meitä ei päästetty, mutta niitä pystyi nähdä veneen kannelta kun ne tulivat pintaan haukkaamaan happea.

Lopulta snorklattiin vielä toistamiseen. Tällä kerralla korallit olivat erittäin kauniita ja värikkäitä, kun taas kaloja, kilpikonnia yms. oli paljon vähemmän. Sen jälkeen päivä oli lopuillaan. Kun päästiin takaisin laituriin, nähtiin vielä yksi kilpikonna rantavedessä uimassa. Sain siitä oikein hyviä kuvia. Mun päivä oli virallisesti onnistunut!

Kaikki oli tosi nälkäisiä pitkän retken jälkeen niinpä mentiin yhdessä kebabille. Sen jälkeen oltiinkin taas niin väsyneitä, että mentiin vielä rannalle makoilemaan. Illaksi oli suunnitelmissa ostaa kaupasta viiniä, salakuljettaa se hostelliin ja juoda sitä burritoiden kanssa. Mulla lähtisi bussi Perthiin myöhään sinä iltana. Pysyttiin kaikki hereillä kello 1:een asti. Sen jälkeen olikin helppo nukkua täynnä olevasta bussista huolimatta. Kokonaisuudessaan taisin nukkua noin 10 tuntia koko 16 tunnin matkasta, jos en jopa enemmänkin. Ei ollut mitenkään erityisen mukava matka, mutta nopeasti se ainakin meni.

 

Bussi oli täynnä aina Carnarvoniin asti, jonka jälkeen onnistuin saamaan itselleni kaksi paikkaa ja nukkumaan vähän mukavammin. Aamulla maisema oli muuttunut sen verran, että aavikon ja pienen puskien sijaan siellä täällä näkyi puita. Aamiaisen jälkeen seuraava pysäkki oli Geraldtonissa, joka on n. 350 km pohjoiseen Perthistä. Tässä vaiheessa vihreä metsämaisema oli tullut taas mukaan kuvioihin. Se oli aika hassua, koska viimeiset kolme kuukautta oli mun osalta vierähtäneet aavikolla.

Perthiin saavuttiin vain 30 minuuttia myöhässä. Mä olin silti tosi väsynyt, vaikka olin nukkunut melkein koko matkan. Jotta pääsin hostellille keskustaan, mun oli vielä otettava juna. Hostellit oli melko täysiä tähän aikaan vuodesta ja olinkin ollut vähän huolestunut bussissa, että onnistuisinko löytämään mitään. Hostelli, jonka löysin, oli ihan keskusaseman vieressä. Olin siis tyytyväinen.

Sää Perthissä ei ollut todellakaan niin hyvä kuin Coral Bayssa. Oli pilvistä ja silloin tällöin ripotteli vettä. Mä kävin vain syömässä jotain pikaisesti ulkona. En jaksanut olla kovin myöhään hereillä. Olin aika väsynyt kaikesta siitä matkustamisesta. Meninpä siis nukkumaan.

12.-18. joulukuuta Perth & Margaret River

Maanantaina sää ei ollut sen parempi. Oli edelleen pilvistä, mutta ei sentään satanut. Aamupalan jälkeen suuntasin heti ulos ja tein pienen kävelylenkin, jonka löysin Lonelyt Planetista (matkaopas). Perthistä ei ollut kovinkaan paljon näkemistä itsessään. Kävelyreitti kattoi tärkeimmät nähtävyydet: kaupungintalon, King ja Murray Streetin ja Kings Park, yhen kaupungin suurimmista puistoista, josta on upea näköala kaupungin ylle. Mulla meni muutama tunti kävellessä tuota reittiä. Lopuksi alkoi taas sataa ja se kesti koko yön.

Perth oli aika mielenkiintoinen kaupunki. Ei ollut kovin vaikea kertoa, että se ei ollut kovinkaan vanha, vaikkakin ”vanhaa ”oli silti paljon näkyvillä. Tietynlaista 1800-luvun arkkitehtuuria oli paljon näkyvillä yhä edelleen ja sitä selvästi käytettiin uudisrakentamisessa. Perth ei ollut oikeastaan ollenkaan Sydneyn tai Brisbanen kaltainen, enemmänkin Aucklandin tai Wellingtonin. Kaupunkisuunnittelu oli yhtä organisoitua ja joka puolella oli vihreitä alueita. Sydney on Perthiin verrattuna kuin hämähäkin seitti. Kaikki kadut on rakennettu vanhojen ”hevosreittien” päälle ja ne luikertelevat kukkulalta toiselle.

Perthin esikaupungit olivat jopa niin siistejä ja järjestelmällisiä, että yhdessä vaiheessa musta tuntui, että olin takaisin Helsingissä. Sää oli pilvinen, hieman kostea ja lämmin eli kuin mikä tahansa kesäpäivä Suomessa. Kuitenkaan talot, puut tai muu kasvusto ei näyttänyt samalta kuin Suomessa, mikä taas lähinnä muistutti Washington DC:stä. Kaikesta samankaltaisuudesta huolimatta Perthissä oli jotain omalaatuista. Kaupungissa on painotettu paljon australialaisuutta. Siellä täällä näkyy esimerkiksi kengurupatsaita, joita ei Sydneyssä pahemmin näe. Myös aboriginaaliväestö on paremmin edustettuna Perthissä.

 

Tiistaina mun oli pakko järjestellä Sydneytä sekä mun ja Olivierin tulevaa Margaret Riverin reissua varten vähän asioita. Mun oli tarkoitus mennä Sydneyyn junalla ja ajattelinkin, että juna-asema on varmaankin paras paikka ostaa liput. Näin ei kuitenkaan ollut vaan mut neuvottiin takaisin kaupunkiin. En ottanut kuitenkaan junaa takaisin vaan päätin tehdä toistamiseen pienen kävelylenkin Mount Lawleyn ja East Perthin kautta.

Murray Street

Kun pääsin takaisin kaupunkiin, suuntasin heti turistineuvontaan ostamaan junalippua, missä mulle kerrottiin, että juna on täysi. Hienoa. Tämä mukavasti muutti loppuviikon suunnitelmia. Lähdin siltä seisomalta takaisin hostellille varaamaan lentolippuja Sydneyyn. Joulu oli kuitenkin tulossa ja silloin todella kallista lentää! Virgin Australialla oli sunnuntaille lippu hintaan 395 dollaria ja ostin sen. Loppujen lopuksi se oli vain 15 dollaria kalliimpi kuin junalippu. Harmittaa vain se, että en nyt sitten ihan saanut kierrettyä Australiaa ympäri maata pitkin. Pitää varmaan keksiä jotain muuta sitten vielä syksylle (Euroopan keväälle). Kuitenkin oli ihan kiva mennä takaisin Sydneyyn jo vähän odotettua aikaisemmin, olihan mulla siellä jo Laurien huone odottamassa.

Scarborough Beach

Keskiviikko oli sään suhteen paljon parempi. Aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli 25 astetta. Otin bussin Scarborough Beachille. Se ei ollut ihan niin erikoinen kuin olin ajatellut. Viivyin hetken ja suuntasin takaisin kaupungille. Tajusin, että Museum of Western Australia oli turisteille ilmainen ja päätin käydä vielä tsekkaamassa sen.

Olivier saapui myös Coral Baysta sinä iltana. Me oltiin päätetty vuokrata auto kahdeksi päiväksi niin että ensimmäisenä päivänä ajettiin 300 km alas Margaret Riverille ja sieltä sitten seuravana päivänä noin 500 kilometriä ylöspäin Cervantesiin (eli 200 km Perthistä pohjoiseen) vierailemaan Pinnaclesin aavikolla. Siitä tulisi hauskaa!

Torstai-aamuna oli aikainen herätys. Jo kahdeksan maissa oltiin hakemassa kolmiovista Hundaytamme, joka juuri sopiva kahden päivän pikkuretkelle ja kahdelle ihmiselle. Perthistä oli liikenteen puolesta tosi helppo päästä ulos. Matkalla alaspäin tehtiin muutama pysähdys ja tsekkattiin pari nähtävyyttä. Syötiin aamiaista Mandurahissa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Perthistä ja toinen pysähdys tehtiin Bunburyssä, josta oli Margaret Riverille matkaa noin puolitoista tuntia. Margaret River on tunnettu viinitiloistaan ja niitä alkoi ilmestyä tien molemmin puolin noin 50 kilometriä ennen kaupunkia. Vaikka autolla oltiinkin liikkeellä niin tehtiin Olivierin kanssa stoppeja siellä täällä ja maisteltiin eri viinilaatuja; ilmaiseksi tietenkin. Mun mielestä se oli erittäin mielenkiintoista, olinhan mä jo baarimikkonakin suositellut asiakkaille eri viinejä ja tiesin niistä jotain.

Sää oli muuttunut taas sateiseksi. Tuntui taas siltä, että olisi Suomessa. Oli pilvistä ja kostean lämpöistä. Margaret Riverillä oli paria viikkoa aikaisemmin ollut vakava metsäpalo, jossa ihmiset olivat menettäneet kotejaan. Tuhoja oli helppo huomata; ensin oli vihreää ja sitten koko metsä muuttui täysin palaneeksi ja punaiseksi. Haju oli myös sen mukainen. Ilmeisestikin kyseessä oli valtion alullepanema metsäpalo, joka oli sitten jostain syystä levinnyt asutukseen. Australian luonto tarvitsee jokavuotisia metsäpaloja ja esimerkiksi eukalyptuspuut kykenevät selviämään niistä.

Viinimaistajaisten jälkeen löysimme kivan hostellin yöksi. Syötiin vielä ulkona illallista ja sen jälkeen mentiinkin nukkumaan.

Perjantai oli taas matkustuspäivä. Meidän piti lähteä aikaisin, jotta ehdittäisiin Cervantesiin ennen pimeän tuloa. Sää oli mitä parhain: aurinko paistoi ja taivas oli lähes pilvetön. Ajettiin samaa reittiä takaisin Perthiin ja sieltä edelleen ylös Cervantesiin. Vähän ennen kaupunkiin saapumista juututtiin ruuhkaan. Ajettiin todella hitaasti melkein 45 minuuttia ennen kuin päästiin jatkamaan normaalisti. Nyt oltiin sitten vähän jäljessä aikataulusta.

Pinnacles

Tehtiin päivän ensimmäinen pysähdys Joondalupissa, joka oli noin puoli tuntia Perthistä pohjoiseen. Syötiin nopea lounas ja sitten jatkettiin taas kohti pohjoista. Maisema vaihtui äkkiä vihreästä metsästä karuun pusikkoon. Jännän näköisiä ruohopalmuja kasvoi siellä täällä. Lähestyttiin jo Pinnaclesin aavikkoa.

Pinnaclesit ovat sellaisia kivimuodostelmia, jotka ovat aikojen saatossa syntyneet keskelle aavikkoa. Osa niistä on isompia ja korkeampia lohkareita, kun taas toiset ovat ihan pienen pieniä kivenpalasia. Oltiin ainakin oikeaan aikaan liikkeellä, koska loppupäivästä auringon laskiessa kivistä syntyy maahan pitkiä varjoja. Tehtiin suht nopea kävelyretki ”puiston” ympäri. Eipä siellä oikein muuta ollut nähtävää. Takaisintulomatkalla pysähdyttiin pariin otteeseen kuvaamaan ranta- ja aavikkomaisemaa.

Fremantle

Lauantai olikin meikäläisen viimeinen Perthissä. En ollut vielä käynyt kuuluisassa Fremantlen kaupungissa. Se oli ikään kuin Perthin ”Manly”: kaupunki kaupungin sisällä ja historiallisesti merkittävä, jonne kaikki tulivat rentoutumaan viikonloppuisin. Fremantle oli ensimmäinen paikka, jolla brittiläiset tekivät maihinnnousun Länsi-Australiassa.

Olivierin kanssa vielä illallistettiin kaupungilla. Mulla oli vielä jonkin verran pakkaamista jäljellä. Lento lähtisi seuraavana aamuna vähän ennen puolta päivää. Aikaero rannikoiden välillä on kesällä kolme tuntia. Koska lento itsessään kestää 4 tuntia, kuluu lentäessä siis käytännössä koko päivä, koska kello on Sydneyyn saavuttessa 7 tuntia enemmän. Sydneyssä olinkin tosi väsynyt, mutta oli todella kiva tulla takaisin!

December 9^th-11^th Coral Bay

Coral Bay

My friends Demmo and Ania came with me to the bus stop in Karratha to say goodbye. The bus wasn’t as late as last time I took it with Maria, but we still had to wait nearly an hour before it showed up. It was already dark when we left Karratha. I was tired from running around the whole day so I took a nap every now and then. It was a 6-hour trip down to Coral Bay.

Next morning I woke up in sunny Coral Bay. The beach was awesome! I have never seen water as turquoise in my life. I did a short walk on the beach and went to the supermarket to do some shopping. There were a few other backpackers in the bus that got off at Coral Bay, who also stayed in the same room with me. We started to talk and we all decided to go to the beach.

Coral Bay is mostly famous for the Ningaloo Reef, which offers similar type of activities as the Great Barrier Reef in the east. However, some people claim that the reef is much better here in the west. Also, Coral Bay is definitely less developed and commercial. The water in the showers is salty as it comes directly from the ocean. Different from the east was definitely that you could go and hire snorkel gear, swim around 50-100 meters from the beach and reach the reef. The reef was slightly different here; definitely more untouched, but then again, a little bit less colourful and busy in terms of the marine life.

Snappers

Olivier, Sabrina and I were also talking about going on an organized tour that would take us further away to better spots on the reef. There were all kinds of tour providers, but since it’s not the high seasons, most of the tours were not available. Many tours required a minimum number of people and no one were booked that night. We decided to wait until the next morning and try our luck then. Our wait was rewarded as there was one turtle/snorkelling tour going, which was exactly the one that we were most interested in.

The boat took us first to a nearby spot to do some snorkelling. Olivier, a French guy from our group spotted a big turtle and showed it to me as well. It was awesome! They are much bigger than you would expect. Me and Sabrina, another French girl, had bought underwater disposable cameras so I was able to get some good shots of the turtle. The tour took us next to a place called “turtle sanctuary”. It was a part of the reef that hosted plenty of turtles. You could see them coming to the surface to breath from time to time and man, some of them were huge.

Finally, we did another snorkle. This time the corals were amazing, but there were less fish, turtles etc. The day ended after that. As we got back to the dock, we got lucky. There was one turtle swimming very close to the shore and I was able to g

et some very good photos of it, when it came up to breathe. My day was officially made!

All of us were so hungry after spending a few hours at the sea that we had some kebab for lunch. Funnily enough, after eating everyone was so full and tired that we hit the beach for some time. Plan for the night was to buy some wine from the local bottle shop and smuggle it into the hostel and drink it with the burritos we were going to have. My bus towards Perth was due that night. We stayed up till late, namely the bus would depart at 1 am. Luckily enough, I was so tired that it was very easy to sleep. I think I slept probably 10 hours out of the 16 that the trip took! It wasn’t very comfortable, again, but at least I didn’t get bored.

The bus was full until Carnarvon, after which I was able to get two seats for myself and sleep a little bit more comfortably. In the morning, the scenery had started to change from complete desert towards something greener, but still not quite. After having breakfast, our next stop was at Geraldton, about 350 kms north of Perth. At that point, I could see trees and green grass again. I know it sounds very silly, but it was weird seeing something like that after living in a desert for three months.

We reached Perth only 30 minutes late. I was still tired, after sleeping for almost the whole trip. still needed to take a train to my hostel in the city. For a while during the trip, I had been quite worried I wouldn’t be able to arrange any kind of accommodation to myself. Perth seemed to be fairly “booked” allover the place. However, there was a few empty dorm rooms at this hostel very close to the train station.

The weather in Perth was a far cry from what it was in Coral Bay. It was cloudy and raining from time to time. I only went out to eat something. I didn’t manage to be up till very late as I was still tired from all the travelling. So I hit the bed.

December 12^th-18^th Perth & Margaret River

The weather on Monday morning wasn’t any better. It was still cloudy, but at least not raining. After having some breakfast I headed outside and decided to take a walking tour. There was a good one in Lonely Planet. After all there didn’t seem to be too much to see in Perth. The tour went through the most important sights in the city, Town Hall, King Street and Murray Street that is, to Kings Park, where you can catch a good view over the whole city. I did take me a few hours after all the complete the route. At last the rain started and it lasted well until the night.

Perth seemed like a very interesting city. You could definitely tell that it was much younger than any city I have ever been to. On the other hand, it was still “old”. Plenty of old style houses were preserved and some of that style was clearly maintained when building new houses. Instead of reminding me of Sydney or Brisbane, I felt like I was back to Auckland or Wellington in New Zealand. The city planning was similar: it seemed very organized and green. Sydney, for instance, seems to be such a mess. Many of the streets are built on old horse roads and they wander serpentine like from one hill to the other.

I think Perth was even that organized and well-planned in the suburbs that at one point I felt like I was back in Helsinki. The weather was cloudy, slightly warm and humid that it really seemed like Finnish summer. Then again, the surroundings that is trees, plants, houses etc., didn’t seem like Finland at all, which even reminded me of Washington, DC. Despite all of the resemblance, Perth still had something unique in it. I would still say it was the most Australian city in Australia. Many things that are peculiar to Australia are promoted within the city. You can’t really see kangaroo statues in the middle of Sydney or Brisbane or neither can you see too many Aboriginal people. That wasn’t the case in Perth, however.

 

On Tuesday I decided to arrange a few things for my travels back to Sydney and to Margaret River with Olivier, the French guy from Coral Bay. I had seen signs for the Indian Pacific train at East Perth station when I arrived so I thought that would be the place to get my tickets for the train. I was wrong. I was told to go back to the city to make the booking. Instead of taking the train back, I ended up walking through East Perth and Mount Lawley.

Murray Street

As I reached the city and tourist information centre, I was told that the train was fully booked. That really ruined my plan to travel around Australia. My only choice now was to book a flight and do it as fast as I could. Christmas was coming up and flights tend to get very expensive. I literally ran back to my hostel and checked out flights to Sydney. There was one on Virgin Australia for 395 dollars, which was definitely acceptable. After, all it was the same price as the train. Still, I felt a bit sad I couldn’t see all the beautiful scenery between Perth and Sydney. I will have to figure something out later on. Plus, the flight was already on Sunday so I would be arriving in Sydney three days before I expected.

Scarborough Beach

Wednesday was much better. The sun was shining and the temperature was getting higher. It was a very good day to hit the beach so I took the bus to Scarborough Beach. It wasn’t too special, more like any other beach I’ve seen in Australia. I stayed a while and went back to the city. I realized I still had one museum to check out, as it was free to enter.

Olivier also arrived in Perth from Coral Bay. We had decided to rent a car for two days beginning tomorrow morning. We would be visiting some wineries in Margaret River, which is about three hours down south from Perth and then the next day head back up about 5 hours to see the Pinnacles desert near Cervantes. It was going to be a fun trip!

On Thursday morning we had to get up early and pick up the car. It was a nice, small 3-door car, just perfect for two people and not too expensive. It was a very easy to drive in Perth and we managed to get out of the city quite fast. On our way to Margaret River we made a few stops to see some of the sights. We had breakfast in Mandurah, about an hour south of Perth and another stop in Bunbury, which is 90 minutes before Margaret River, which is know for its wineries. Although we were driving we still did some wine tasting, there were quite a few wineries on the road to Margaret River. I thought it was very interesting. After working as a bartender I had gotten some knowledge about wines and could further expand that by tasting some new varieties, for free!

 

The weather had turned bad again. It was cloudy, a bit rainy and not too warm, a little bit like Finland. Also, there had been some severe bush fires in Margaret River a few weeks earlier. Some people had lost their houses and you could clearly see some of the damage. First the scenery was all green and the next moment it was all red and, well, dead. The smell was very bad as well. Apparently it was a government controlled fire, which wasn’t that controlled after all. The ecosystem here in Australia demands regular bush fires.

After wine tasting, we found a nice hostel to stay at, had a dinner outside and went to bed.

Friday was another day of travelling. We had to leave Margaret River quite early, as Cervantes was located 5 hours north. The sun was shining again and there were barely any clouds in the sky. We had to take the same route all the way back to Pert and then continue up north. Right before arriving into the city, we hit the traffic jam and were driving very slowly for about 30-45 minutes. We were running late on our schedule.

The first stop we took was in Joondalup, about 30 minutes north of Perth. We had a quick lunch and continued further up towards Cervantes. The scenery changed quite fast: instead of gumtrees, it was all small bush with grass palms here and there. We were getting closer to the Pinnacles desert.

Pinnacles

The Pinnacles themselves were some sorts of rock formations in desert-like area. Some of them were taller and bigger than the others. Apparently late afternoon (the time we were visiting) was the best time to go, as you could see the shadows that the Pinnacles formed on the ground. We made a quick walking tour. There wasn’t really anything else to see. On our way back, we stopped at a beach and took pictures of the stunning scenery.

Fremantle

Saturday was my last day in Perth. I still hadn’t seen Fremantle, which I would call the “Manly of Perth”. It’s another city, although it’s still a part of Perth. It’s some type of a centre of the beach life and the place to go and relax during weekends for the Perthians. Fremantle has a long history. Apparently, it was the first landing place for the British in WA.

Olivier and I had our last dinner that night. I still had to do some packing as my flight would depart at 11.30 the next morning. Funny thing is that the time difference between the coasts is three hours during summer. The flight took 4 hours, but taken that Sydney is 3 hours ahead, the trip actually took me 7 hours to complete. I was tired, but at least it was very nice to be back in Sydney.

PS. Muistutuksena se, että kuvat saa klikkaamalla auki suurempina :)